Vaikka söisit juuri lautasmallin mukaan, saisit oikeassa suhteessa hiilareita, proteiineja ja rasvaa ja herkuttelisit kohtuullisesti, voit silti laihtua tai lihoa vastoin tahtoasi. Miksi?
Siksi, että kun asioita yksinkertaistetaan rajusti, laihtumisessa ja lihomisessa on kyse vain yhdestä asiasta. Nimittäin siitä, syötkö juuri sopivasti kulutukseesi nähden. Jos saat ruoasta enemmän energiaa kuin kulutat päivän aikana, paino nousee. Ja tietysi myös päinvastoin: jos ruoasta saatu kcal-määrä on pienempi kuin energiankulutuksesi, paino laskee.
Ja vaikka ruokailut olisivat kuinka optimaalisesti rakennettuja ja rytmitettyjä, voi kaikki mennä pieleen annoskokojen vuoksi.
Annoskokojen suhteen ei ole yhtä oikeaa kaavaa eikä sopivaa annoskokoa löydä kaverin syömisiä seuraamalla, sillä me kaikki kulutamme energiaa yksilöllisesti. Itse esimerkiksi syön yhtä isoja tai isompia annoksia kuin 25 kiloa painavampi mieheni ja silti kummankin paino pysyy tasaisesti paikallaan suurimman osan ajasta. (Ei puhuta nyt niistä herkkuputkista..)
Sairaalassa ollessani olin kyllä koko ajan nälkäinen, tällainen annos ei kauaa mua kylläisenä pidä..
Jos täytät lautasesi ravitsemussuositusten mukaisesti eli lautasmallia hyödyntäen, uskallan väittää näin:
annoskokosi on sopiva, kun olet aterian jälkeen kylläinen, mutta et ähkyssä ja ennen seuraavaa ateriaa (kolmen-neljän tunnin päästä) olet sopivasti nälkäinen.
Jos tuntuu, että olet aina ähkyssä tai paino nousee jatkuvasti, tässä muutama vinkki:
1) Valitse pienempi - Nykyiset lautaset ovat usein jättimäisiä. Osta kotiin pienempiä ruokalautasia, jolloin lautanen näyttää täydeltä, vaikka ruokaa on entistä vähemmän. Työpaikkaruokalassa voit levittää ruoan ilmavasti lautaselle, jolloin lautanen näyttää täydemmältä kuin onkaan. Ota myös mielummin liian vähän ruokaa ja hyödynnä santikierros, sillä todennäköisesti syöt kaiken lautaselle lappaamasi ruoan vaikka olisit jo kylläinen.
2) Keskity ruokailuun - Jos ahmit ruoan puolihuomaamattasi, aivojen kylläisyyskeskus ei pysy mukana ja syöt todennäköisesti enemmän kuin tarpeeksi. Unohda siis kirjat, lehdet, puhelimet ja muut viihdykkeet ja pyhitä ateriahetket ruokailulle, ja tilanteesta riippuen rauhoittumiselle tai seurustelulle.
3) Älä katso kilohintoja - Muistan, kun joskus sain 200g karkkipussin - se oli jättimäinen! Nykyisin 200g karkkipussi vaikuttaa mitättömän pieneltä siinä puolen kilon säkkien vieressä. Tuotteiden koot ovat kasvaneet parissa vuosikymmenessä valtavasti, joten en yhtään ihmettele miksi ylipaino on nyt paljon suurempi ongelma kuin 20 vuotta sitten. Ja meitä vielä kannustetaan ostamaan jättikokoisia pakkauksia hinnoittelemalla tuotteet niin, että superhypermegapaketin kilohinta on selkeästi halvempi kuin saman tuotteen kohtuukokoisella tuotepakkauksella. Iso buu tästä!
Itse muuten ostan usein ison namipussin, koska a) se on kilohinnaltaan halvempi (vaikka oikeasti pienempi maksaisi kuitenkin vähemmän!) ja b) "toi pieni on niin pieni, että mitä jos namit loppuu kesken?!". Jälkimmäinen pelko on turha ja typerä, sillä pienempi namipussi tyydyttäisi varmasti makeannälkäni, mutta en ehkä kärsisi karkkipäiviltä tutusta dilemmasta nimeltä On Jo Paha Olo Mutta Karkkeja On Vielä Kourallinen Jäljellä, Ei Niitä Voi Jättää Syömättä, Pakko Syödä Loppuun.
Tästä lähtien ostan vain pieniä namipusseja.
4) Älä kasvata nälkää liian isoksi - Jos olet ruoka-aikaan nälkäinen, hyvä. Jos olet sudennälkäinen, ei hyvä. Silloin tulet todennäköisesti syömään isomman annoksen kuin tavallisesti. Supernälkäisenä kannattaa juoda aluksi lasillinen tai pari vettä ja aloittaa vatsan täyttäminen kevyesti kasviksilla, jolloin vatsaan ei mahdu enää niin paljon (nälkäisenä aah, niin herkulliselta vaikuttavia) rasvaisia tai muuten runsaasti kaloreita sisältäviä pöperöitä.
Kun ruoan pääraaka-aineena on kasvikset, energiapitoisuus pysyy kohtuullisena.
5) Älä huijaa itseäsi - Syö ruoka-aikana, älä muulloin. Suklaapatukka lounaan ja välipalan välissä on ruokaa ja vielä kovin kaloripitoista sellaista. Ruokaa laittaessa napsitut makupalat ovat ruokaa ja kasvattavat päivän kalorimäärää. Ohimennen jääkaapista napsitut leikkele- tai juustosiivut ovat myös ruokaa. Kaikki lasketaan, ei vain aterioilla syöty ruoka. Älä siis huijaa itseäsi!
Kalorit, kalorit, kalorit.. En halua kuulostaa ihmiseltä, jonka mielestä ruoassa tärkeintä on kalorit (tai niiden vähyys), sillä se ei todellakaan ole tärkeintä. Jos tavoitteena on kuitenkin laihtuminen tai terveellisen, sopivasti energiaa sisältävän ruokavalion sisäistäminen, on kaloreihin alussa uhrattava ajatus tai pari. Ei onneksi loppuelämää. Ethän joka askeleellakaan joudu miettimään mitä nyt seuraavaksi pitääkään tehdä eteenpäin päästäkseen.
Nauttikaa ruoasta, kohtuullisissa määrin. :)
-S-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti