kiirettä, positiivisia ajatuksia ja minirentoutusta.

Tämä viikko on ollut taas niin vauhdikas että HUH! Olen kuitenkin pitänyt kiinni lupauksesta, jonka itselleni tein joululoman aikana: Jatkossa pidän paremmin huolen omasta jaksamisestani. Nipistän edes kaksi minuuttia päivästä rauhoittumiseen tsi rentoutumiseen ja maltan mennä ajoissa nukkumaan, vaikka jotain jäisi tekemättä. Ja keskityn positiiviseen.

Näin olen nyt tehnytkin.

Keskiviikkona herätyskello soi 6:30, haukkasin vähän aamupalaa ja lähdin salille. Harjoittelin pari tuntia piloxing-koreografiaa, kävin pikasuihkussa, ryntäisin kotiin hiukset märkinä, puin lapsille ulkovaattet, heitin miehen remontoimaan yritystään, palautin kirjaston kirjat, juoksin kauppaan hakemaan itselleni aamupalaa (klassikko-Reissumies ja Froosh-smoothie, nam) ja sit leikkitreffeille/pulkkamäkeen kaverin ja hänen lastensa kanssa. Sieltä lähdettiin miehen toimistolle kun pienempi lapsista meni päiväunille. Isompi hengasi mukana kun asennettiin iltapäivän ajan laminaatteja. Sitten vauhdilla kaupasta tuorepastaa ja muutamat ainekset, pestopastaa naamaan ja töihin. Vedin teho30- ja core-tunnit. Kotona ruokaa, seuraavan päivän töiden valmistelua ja klo 23 jälkeen pääsin vihdoin nukkumaan.

Joskus olisin ollut tuollaisen päivän jälkeen ihan poikki ja ehkä myös kiukkuinen ja stressaantunut, sillä tiskit jäivät altaaseen, koti olisi todella kaivannut imurointia, monen päivän postit olivat koskemattomassa kasassa ja pyykkikasa vyöryi yli. Nyt keskityin koko päivän vain kivoihin asioihin (pulkkamäki! remontointi! kaverin luona kyläily! lapset! jumppaajat! ei oo tylsää, kun on niin paljon tekemistä! Jee!) ja olin iltaan asti hyväntuulinen ja innoissani. Positiivissu todella antaa energiaa, negatiivisuus taas vie sitä.

Torstaina herätessäni olin väsynyt ja kroppa tuntui kipeältä monen päivän koreografiaharjoittelun jälkeen (+ sitä edeltävä treeniputki, mm. Astangajoogaa, kuntosalia ja juoksua, kun en huomioinut koreografian treenausta liikuntapäivissä). Vielä oli kuitenkin kerrattava piloxing kertaalleen. Niinpä mies vei aamulla tyttären kerhoon klo 9, otti pojan mukaansa raksalle ja mä treenasin ohjelman taas kerran. Sit icebugit jalkaan ja "palauttava hölkkä" miehen toimistolle. Harmi vaan, että juoksu kulki hyvin ja juoksin koko lyhyen 1,5 km matkan vauhtia 13km/h. Tosi kevyttä ja tosi palauttavaa. Otin pikkutyypin rattaisiin ja palasin kotiin (nyt oikeasti hölkäten), tein ruokaa ja samalla leikin lapsen kanssa + hoidin asioita puhelimessa, huomasin että nyt on kiire ja aloin (toppavaatteissa) juosta kohti kerhopaikkaa. Matkalla poikanen nukahti, joten mulla oli mahdollisuus hetkeksi vaipua omiin aatoksiin. Ensin alkoi ärsyttää se, että mä juoksen hulluna paikasta toiseen ja aikataulutan kaikki hetkeni tarkasti, kun monet muut kotiäidit saa unohtaa kellot ja kalenterit + ajaa huristaa autolla kaikkialle. Ärsytys kuitenkin vie vaan energiaa, joten käänsin asit positiivisiksi: ihanaa kun on puuhaa, mahtavaa kun on töitä, olen ylpeä mun miehestä kun uskaltaa ryhtyä yrittäjäksi. Sitä paitsi saanpahan hyötyliikuntaa ja raitista ilmaa. Sitten kaivoin muististani mukavan muiston (koko perheen hiekkakakkujen rakentelut Kap Verdellä auringon porottaessa ja meren kohistessa) ja koko kroppa rentoutui. Mahtava minirentoutus!

Loppupäivä meni lasten kanssa ja illalla oli vielä väsyneen, jomottavan, kireän kropan koitos: kevytmuokkaus-tehomuokkaus-piloxing -kombo. Jaksoin hyvin ja koreografiankin muistin hyvin. Voi mikä fiilis, kun on tehnyt kovasti työtä, ylittänyt mukavuusalueensa moneen kertaan ja sitten kaikki se vaivannäkö palkitaan. Olin ihan fiiliksissä ja liihottelin endorfiinipöllyisenä vielä keskiyöllä. What a feeling!

Endorfiineista ei ollut kyllä rippeitäkään enää aamulla, sen verran väsynyt ja kankea olo oli aamulla. Mutta siihen fiilikseen ei kannata jäädä vellomaan. Mä lähdin miehen kanssa toimistokalusteostoksille, ostettiin kaikki työtuoleista tiskiharjaan. Sitten suunnattiin lasten kanssa naapurikaupunkiin äiti-lapsi-treffeille. Lapset nukahti autoon kotiinpäin ajellessa ja hampaiden pesun jälkeen jatkoivat unia omissa sängyissään. Mä olen viettänyt illan rentoutuen: takkatuli ja venyttelyä, englanninlakuja ja teetä sekä pari jaksoa hauskaa sarjaa nimeltä Arrested Development. Nyt nukkumaan, että huomenna jaksaa koota kalusteet. Illalla luvassa ehkä kuukauden kohokohta: viiniä ja villasukkia-ilta. Liikaa viiniä ei kyllä voi juoda, sillä haaveilen ehtiväni sunnuntaina treenata vähän tankotanssia. Edelliskerrasta on ihan liian kauan.

Tulipa taas teksti, kiitos jos jaksoit lukea loppuun. :) Vähän taas pätkii ajatus, mutta postauksen idea oli kai se, että positiivisella mielellä jaksaa paremmin ja minibreikit (edes mielensisäiset) tekee hyvää.

Pakko vielä sanoa, että rakastan näitä hektisiä viikkoja, mutta olen myös todella, todella, todella onnellinen siitä, ettei jokainen viikkoni ole näin kiireinen. Toisinaan ehtii edes juoda kahvinsa istuen. :) Ja mahtuihan tähänkin viikkoon rauhallisia hetkiä sekä lasten että ystävien kanssa, nykyisin osaan jo rauhoittua niihin ja unohtaa kiireen siksi aikaa.