perjantai 20. huhtikuuta 2012

make it go away!

Tämä on nyt tällainen yleinen "moi, mulle kuuluu tällaista"-postaus, johon saattaa vahingossa eksyä myös karkkiasiaa.

Flunssa jatkuu edelleen ihan kamalana yskänä, tänään ei ehkä enää ole kuumetta. (Jee siitä.) Eilen illalla sain flunssan lisäksi vielä aurallisen migreenikohtauksen, ensimmäisen piiitkään aikaan. En ole kyllä kyseistä vaivaa kaivannut yhtään.
Olen ollut syksyn, talven ja kevään aikana koko ajan kipeä ja nyt vielä kipeämpi kuin yleensä. Tällä kertaa olen viettänyt monta päivää ja iltaa sohvalla lähes koomassa maaten, olo on ollut kamala. Nukahdin jopa lapseni iltasatutuoliin ja nukkuessani päälleni oli ilmestynyt iso kasa leluja. Särkylääkkeitä tai muita en ole syönyt, paitsi eilen migreeniin. En tiedä mikä minua vaivaa, mutta jotenkin en osaa ikinä hakeutua lääkekaapille, oli olo kuinka kauhea tahansa. Sivuraide: Pari päivää synnytyksen jälkeen yksi hoitaja sanoi kohta palaavansa iltalääkkeideni kanssa. Vastasin, ettei mulla ole mitään lääkkeitä. Hoitaja ajatteli vissiin, että tuo mamma nyt vaan on vähän sekava ja lähti hakemaan lääkkeitä, mutta palasi kohta hämmästyneenä ja totesi: "joo, niin nuo sanovat, ettet ole syönyt särkylääkkeitä koko aikana". No nii-in, syystä että olen niin dorka, etten tajunnut hakea lääkkeistä helpotusta tuskaiseen olooni!

Takaisin raiteille. Sohvalla aikaa viettäessäni pohdin, että mikä hitto siinä oikeasti on, että olen koko ajan sairas. Tajusin, että ehkä kehoni yrittää viestittää minulle jotain. Esimerkiksi: Pysähdy! Muista levätä! Olen nimittäin viimeisen vuoden aikana lähes päivittäin tehnyt jotain hyödyllistä koko sen ajan, minkä lapsi nukkuu päiväuniaan. Kaiken lisäksi olen tehnyt asiat mahdollisimman pikaisesti, jotta lapsi ei herää ennen kuin olen valmis. Ja kun olen saanut homman tehtyä ennätysnopeasti, olen ehtinyt aloittaa ja lopettaa toisenkin homman, ehkä myös kolmannen, neljännen ja viidennen. Iltaisin olen myös siivonnut, tehnyt remonttia tai treenannut salilla - täysillä. Ehkä tarvitsin tauon?
Päätin, että tästä lähtien en tee esimerkiksi kotitöitä päiväuniaikaan, vaan istun vaikka sohvalla kirjan ja teemukin kanssa. (Mun tuurilla lapsi jättää päiväunet lopullisesti huomenna. :D) Eilen tein kuitenkin vähän kotitöitä myös päivällä eli en osannut vielä ottaa aikaa itselleni. Illalla meidän piti miehen kanssa siivota, mutta hän lähtikin salille saatuaan lapsen nukkumaan. Olin vähän hiilenä ja aloin raivolla siivota itsekseni. Ja sitten se iski: aurallinen migreeni. Niin voimakkaana, että toisesta silmästä hävisi näkö samantien. Keho taisi taas viestiä minulle: rauhoitu. Lesson learned.

Nytkin olisi vaikka minkälaista puuhaa tekemättä. Mutta minä istun portailla rauhassa, kirjoitan blogia ja imen energiaa meidän portaikon ihanan kirkkaista seinistä. Kotihommat hoidetaan sitten yhdessä miehen kanssa lapsen nukkumaanmenon jälkeen. Ja koska tänään on perjantai, kotitöiden jälkeen saa lasin viiniä.

Olen siis ottanut opikseni, kiitos keho viesteistä. Nyt tahtoisin eroon flunssasta a.s.a.p., sillä vierotusoireet liikunnasta ovat aika kovat. Kiltti keho, make it go away!

Söin muuten flunssan aikana niin paljon karkkia ja muita herkkuja (ainakin kaksi pussia täytelakuja, kaksi pötköä hedelmätoffeelevyjä, pussillisen sirkusaakkosia, pussillisen Fani-paljoa ja varmasti paljon muutakin), että tänään ei ole tehnyt mieli makeaa. Ihanaa! Leivoin silti aamulla korvapuusteja (koska tahdoin leipoa jotain), mutta aion jakaa puustit pois ja pakastaa osan. Yhden pienen pullan maistoin kun tuli kahviseuraa ja pulla maistui herkulliselle. En silti ottanut toista enkä aio ottaakaan. Olisipa aina tällainen olo, että ei tarvitse ahtaa itseään täyteen kaikkia maailman herkkuja. Tämä on tosi mukavaa.

Viimeisenä asiana on pakko paljastaa teillekin, että ostin ihanat legginssit. Tällaiset:


Mä niin rakastan noita housuja, mutta tiedän, että ne jakavat varmasti mielipiteitä ja kaikki eivät todellakaan ymmärrä innostustani. Mun mielestä ne vaan on niin törkeän hienot, että.. <3

OIKEIN MUKAVAA PERJANTAITA KAIKILLE! :) ps. Oli pakko vielä palata tarkentamaan, että aion kyllä jatkossakin tehdä kotiaskareita myös päivällä, joko lapsen kanssa tai hänen nukkuessa. Ja jos tahdon remontoida päikkäriaikaan, saan sen tehdä. Kotityöt ja remontointihan on kivaa puuhaa kun sen saa tehdä omaan tahtiin. Mutta en aio enää pyrkiä tekemään hommia mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti, en aio enää suorittaa. Suosittelen muillekin. Kenenkään paremmuutta ei nimittäin mitata sillä, montako kotityötä on päivän aikana tehnyt tai kenellä on siistein koti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti