maanantai 16. tammikuuta 2012

Pohdintaa.

Lauantain karkkipäivästä on ikuisuus, kohtahan olen jo kärvistellyt kaksi päivää karkitta. Ostin tänään sellaisia lasten herkkuvanukkaita makeanhimon varalle ja onneksi kuivakaapissa on herkullinen teevalikoima, johon kuuluu muun muassa omenapiirakan, polkkakarkin, lakritsin ja suklaan makuiset teet. Harmi vain, etteivät ne yleensä toimi karkinhimossa, yleismakeanhimossa kylläkin.

Olen vähän flunssainen ja toivon, että flunssa puhkeaisi kohta "täyteen kukkaan", jotta saisin sairastaa sen pois eikä se häiritsisi elämääni ja treenejäni kovin montaa viikkoa laimealla läsnäolollaan.

Alkava flunssa sai minut pohtimaan tällaista: saako kipeää lasta hemmotella herkuilla vai opettaako silloin lapsen lohtusyömäriksi? Muistan kuinka itse kipeänä sain limsaa ja jotain herkkua, pötkötin sohvalla viltin alla ja luin äidin kirjastosta tuomia kirjoja. Kurjasta olosta huolimatta se oli ihanaa! Nykyisin kun olen kipeä, väsynyt tai muuten vain muka elämän kaltoin kohtelema, tahtoisin hautautua sohvalle peiton alle kirjan ja herkkujen kera. Olen siis pienenä oppinut, että tuo tuttu kaava tuo lohtua ja mukavuutta kurjuuden keskelle. En nyt tarkoita syyttää vanhempiani karkinhimostani, sillä olen edelleen kiitollinen siitä, että sain viettää sairaspäiväni tuolla tavoin. Siksi tahtoisinkin tarjota lapselleni samat edut hänen sairastaessaan. En kuitenkaan tahdo tehdä hänestä samanlaista mukavuudenhaluista karkkiaddiktia kuin itse olen. Onko ihminen kuitenkin syntyjään makeanhimoinen, mukavuutta tavoitteleva olento vai opetammeko me vanhemmat, isovanhemmat ja muut läheiset aina uudelle sukupolvelle vanhat tottumuksemme, jotka olisi oikeasti ehkä hyvä jättää opettamatta? Ja onko se oikeastaan kovin haitallista, jos tässä vauhdikkaassa ja viriketulvan täyttämässä maailmassa silloin tällöin tahtoo käpertyä sohvalle herkuttelemaan ja lukemaan, rentoutumaan? Ehkä sallin sen lapselleni. Ai niin, ja itselleni myös. Ilman huonoa omaatuntoa.

2 kommenttia:

  1. Mulla on lapsuuden sairastamisesta ihan samanlaisia mielikuvia. Vaikka se sairastaminen oli kurjaa niin silti niistä päivistä on jäänyt ihan hyvä mieli kun muistaa, että kaapissa oli vanukasta ja juomaksi sai Jaffaa. Juttelin tästä asiasta miehen kanssa ja hänenkin kotona lapset saivat viettää sairaspäivät herkutellen. Mä oon aikamoinen herkuttelija, mies ei juuri ollenkaan, eli ei tuosta ainakaan voi mitään johtopäätöstä vetää, että tekisit tytöstä karkkiaddiktin. Ja oikeasti, mä ainakin olen sitä mieltä, että jos on kipeä ja olo on huono, niin sitä huonoa oloa on lupa helpottaa millä tahansa keinolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tietää, ettei sairaspäivien herkuttelu tee automaattisesti herkuttelijaa tai tunnesyömäriä. :)
      Ja se on ihan totta, että keinot kuin keinot on sallittuja lapsen (tai oman) huonon olon lievittämisessä.

      Poista