keskiviikko 16. toukokuuta 2012

muutto.

On tullut aika hyvästellä blogger ja siirtyä eteenpäin. Jatkossa blogini löytyy siis osoitteesta http://kg-lehti.fi/category/blogit/my-life-without-candy/. Yritän pitää blogin samankaltaisena kuin nytkin, erotuksena se, että nyt aion oikeasti onnistua herkkujen vähentämisessä. En kehtaa tuolla myöntää, että taas repsahdin ja taas ja taas ja taas. No, katsotaan mitä käy. ;) Mutta pysykäähän mukana!

Hejdå!

torstai 10. toukokuuta 2012

jäätelöauto.

Lähetin maanantaina miehen ja taaperon jäätelöautolle asioimaan. Toivat kotiin paketillisen turkinpippuri-jätskejä. Ovat aika herkullisia. Niin hyviä, että joka ilta on täytynyt syödä yksi sellainen.

Note to myself: älä osta jäätelöautosta mitään, eivät ne säily pakkasessa.


keskiviikko 9. toukokuuta 2012

joko tai. kai.

Tänään iltapäivällä olin vaikean valinnan edessä. Vaihtoehdot olivat a) jäätelöä kruunaamaan rauhallisen (sunnuntai)hesarin lukuhetken TAI b) pieni karkkipussi illalla, koulutuksessa istuessa.

Päädyin vaihtoehtoon a. Sitten lähdin koulutukseen. Matkalla rautatieasemalle tajusin, että olen koulutuksessa koko illan ja tarvitsen tietysti jossain välissä päivällistä tai sen kaltaista ravintoa. Junan lähtöön 12 min, ei junalippua, ei ruokaa. Ryntäsin kauppaan, nappasin käteeni kolmiovoileivän (kamalaa kuraa!), pillimehun, vesipullon ja pienenpienenpienen karkkipussin (hyvää makumaasta, pikkuhyvä-kokoinen). Kassan kautta lippuautomaatille ja juuri ajoissa junaan miettimään, mitä tulikaan ostettua. Ei todellakaan mitään järkevää. Kiire + nälkä + lähisiwan välipalavalikoima = ei kovin ravitseva päivällinen.

Mitä te nappaatte kiireessä kaupan hyllyltä?

maanantai 7. toukokuuta 2012

toivoton toukokuu?

Olen ollut niin kiireinen herkuttelija, etten ole ehtinyt edes päivittää blogia. :D

Viime viikko on ollut ihan kauhea, siis herkkujen osalta. Varoitus: seuraavassa todella surullista luettavaa.

Alkuviikko meni munkkeja mussuttaen. Sitten keskiviikkona kaapista löytyi Domino-keksejä. Ostin ne kerran tarjottavaksi vieraille ja unohdin laittaa ne pöytään. Siellähän ne kiltisti odottivat kaapissa, kunnes söin ne. Torstaiaamuna päätin skarpata ja olla koko päivän herkuttelematta. Iltapäivän kahvihetken aikaan oli kuitenkin niiin kova makeanhimo, että söin kaapista neljä ei-niin-kovin-herkullista liköörikonvehtia. Illalla olin hiukan ylpeä itsestäni: kokonainen päivä melkein ilman makeaa!

Perjantai-aamuna kävimme kaupassa ja ostin jo valmiiksi lauantaisen karkkipäivän karkit (joku jumbopussi, holiday mix tai jotain vastaavaa). Olin aamupäivän lapsen kanssa liikenteessä, joten korvasin lounaan ateriankorvikepatukalla. Kun pääsin kotiin, karkkipussi odotti pöydällä. "Otan vain muutaman", tuumasin välipalaa tehdessäni. Otin muutaman ja vielä muutaman ja vieläkin muutaman. Sitten jätin pussin rauhaan, piiloon kaapin perälle. Sitten tuli ruoanlaittoaika, oli jo vähän nälkä. Otin taas muutaman, muutaman ja vielä muutaman. Ja laitoin pussin piiloon. Illalla katsoin Suomen peliä telkkarista ja päätin, että mun karkkipäivä onkin tänään, sillä olin jo syönyt niin suuren osan pussista. (Siis mikä jumbopussi, pussihan on oikeasti tosi pieni, jos sen voi tyhjentää huomaamattaan ottamalla pari kertaa muutaman namin?! Haha.) Söin pussin loppuun ja mietin, että tämähän on oikeastaan fiksu tapa syödä karkkipäivän karkit: jakaa se moneen osaan ja syödä pitkin päivää. Ei ehkä hampaiden kannalta paras vaihtoehto, mutta silloin ei tule pahaa oloa! (Ai niin, söin perjantaina myös uunijäätelöä..)

Heräsin lauantaiaamuun ja tiesin, että tänään olisi karkkipäivä, mutta kun se olikin eilen. Makeanhimo oli kova, tietysti. Makean syöminenhän ruokkii makeanhimoa ja siksi ketju on koko ajan hankalampi katkaista. Aamupäivällä jouduimme käydä kaupassa, sillä unohdin ostaa muutaman asian edellisellä kauppareissulla. Tämä oli kohtalokas virhe! Kassoille mennessä sanoin miehelle, että "hitsi kun tekee mieli karkkia, mutta tiedän etten voi ostaa". Ja mies hyvää hyvyyttään katsoi vähän säälivästi apeaa naamaani ja totesi, että voisin ottaa jotain pientä kuitenkin. Himoitsin kaikkia karkkeja, joissa on mahdollisimman paljon E-koodeja. Päädyin kuitenkin levylliseen tummaa suklaata. Olinpa fiksu! Söin suklaata nälkääni ruoan ollessa grillissä ja otin jopa vielä yhden palasen, kun ruoka oli jo lautasella. Olinpa kaikkea muuta kuin fiksu! Miehestä tuntui kurjalta, että söin illaksi varatun suklaalevyn nälkääni. Niinpä hän salilla käydessään haki minulle pussillisen Halvan Vanhoja Autoja. Oih! ja Aaaargh!

Eilen selvisinkin sitten pelkällä jäätelöllä, kesän ensimmäisellä. Ja tänään.. Tänään en aio herkutella. Söin kyllä jo croissantin hillolla.

Sitä vaan ihmettelen, että miten voin pysyä normaalipainoisena tällä ruokavaliolla.. Kiitos geenit! :D
Iän karttuessa painonnousua on kuitenkin entistä vaikeampi pitää hallinnassa, joten nyt on pakko opetella herkuttelemaan vähemmän. Suunnitelmissa on aloittaa taas jonkinlainen herkkulakko, mutta en vielä kerro siitä sen enempää. En nimittäin tiedä miten sen toteuttaisin. Koko kesä kun on täynnä juhlia, mökkeilyä ja jäätelöä huutavia aurinkoisia päiviä, niin en voi kieltäytyä herkuista kokonaan. Kattellaan..

p.s. Blogini muuttaa pian tänne. Tervetuloa! :)

maanantai 30. huhtikuuta 2012

sokerihumala.

Tein munkkeja lapsen kanssa (ja poltin sormeni, kuten perinteeseen kuuluu). Munkeista tuli herkullisia, joten söin samantien kolme. Kyytipojaksi otin miehen tekemää simaa. Se oli kerrankin onnistunut täydellisesti. Join kaksi lasillista. Lopputulos? Sokerihumala ja hirveä väsymys. Silmät kiinni lupsuen kirjoitan tätä hiekkalaatikon reunalla istuen ja toivon, ettei puistoon tule tuttuja. En jaksa avata suuta jutellakseni. Kiitos sokeri.

ILOISTA WAPPUA KAIKILLE!

ps. Ne 244g irtokarkkeja.. Noin puolessa välissä pussia iski paha olo. Joko olen vähitellen vierottanut itseni niistä jättimäisistä sokerimääristä, joihon aikoinani totutin itseni (jumbopussi+suklaata+limu..) tai sitten olen tuntenut elimistööni niin paljon sokeria, ettei se oikein enää kestä sitä. Toivottavasti eka vaihtoehto on oikea. :)

lauantai 28. huhtikuuta 2012

kolme kysymystä.

Onhan hyväksyttävää viettää tunti sohvalla karkkipussin ja hesarin kanssa, jos on koko päivän (eli noin 9-18 välisen ajan) tehnyt pihatöitä?

Miksi 244 g painavassa irtokarkkipussissa on silmämääräisesti paljon vähemmän karkkia kuin 250 g valmispussissa, vaikka valitut irttarit ei ole superpainavaa laatua (kuten esim. iso fudge)? Ja miksi tuo irttaripussi tuntuu kädessä paljon kevyemmältä kuin se kuusi grammaa painavampi valmispussi?

torstai 26. huhtikuuta 2012

nam.

Makeanhimo ei ole helpottanut koko päivänä. Siksi sanonkin nyt:
Rekorderlig mansikka-lime. Aah. Suosittelen kaikille täysi-ikäisille makeanhimoajille!

Nike & macarons.

Olen himoinnut koko päivän karkkia. Kävimme aamulla kaupassa ja jouduin käyttää kaiken tahdonvoimani, että pääsin karkkihyllyn ohi ilman karkkipussia. Selvisin siitä kuitenkin, huh. Nyt leuat ovat kipeät, sillä olen jauhanut jatkuvasti turkinpippuri-purkkaa, mutta ei se auta.. Kellarin pakkasessa olisi jäätelöä, mutta en aio antaa edes sille periksi. Tämä on tuskallista, mutta aion selviytyä tästä torstaista ilman herkkuja. Tämän päivän aseet makeanhimoa vastaan: suuri satsi ruokaa ja välipalaa, purkka, kahvi ja maalla-lehti.

Ajatukset ovat jo vapussa ja erityisesti vapun herkuissa. Ja tietysti myös säässä: toivottavasti paistaa aurinko! Olen suunnitellut tekeväni munkkeja (tietysti) ja ajattelin myös kokeilla macaron-leivoksia - taas kerran. Olen kokeillut kyseisten leivosten tekoa kahdesti ja kummallakin kerralla olen epäonnistunut. Ensimmäisellä kerralla lopputulos oli niin karsea, että heitin leivoksen roskiin. Toisella kerralla leivokset maistuivat hyvältä ja olivat omalla tavallaan sympaattisia, kun olivat niin rumia: halkeilleita, lituskoja ja epämääräisen muotoisia. Tällaisia:


Leivontaguru-ystäväni epäili, että pidin näitä liian kauan uunissa. Ensi kerralla siis kyttään uunin vieressä ja yritän ottaa leivokset pois juuri oikealla hetkellä. Oih, toivottavasti onnistun! Macarons ovat kyllä ehkä lempparileivoksiani, niin söpöjä ja herkullisia. Söisin niitä ehkä mielummin kuin karkkeja.

Sitten ihan muuhun aiheeseen.. Kuulin tänään, että Nike järjestää nyt 26.-28.4. ystävämyynnin, jossa myydään siis Niken treenivaatteiden näytekappaleita. Haluaisin sinne niiiiin kovasti! Rakastan Niken vaatteita, erityisesti viime mallistossa oli ehkä noin tsiljoona vaatetta jotka olisin halunnut itselleni. En taida kuitenkaan päästä kyseiseen ystävämyyntiin, joten harmitus on kova. Suosittelen kuitenkin kaikille Helsingin seudulla liikkujille, että käytte katsastamassa ystiksen tarjonnan. (Mutta älkää tulko tänne kertomaan mitä ihanuuksia löysitte! :D)

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

salaisuuksia.

Tänään oli nälkä. Söin siis ruokaa laittaessa kaapista keksejä. Loser. Vielä alhaisempaa oli se, että söin ne salaa, jottei nälkäänsä kiukkuava lapsi huomaa mun syövän niitä ja ala vaatia osaansa. Oon kauhea!

Eilen aamulla teki mieli salmiakkia. Matkalla avoimeen päiväkotiin kävin kaupassa ostamassa lapselle lounasta ja samalla ostoskoriin lensi itselleni salmiakkiaski. Napsin askista salmiakkeja koko päivän - salaa tietenkin. (Se pieni aski muuten riitti todella pitkäksi aikaa, ihmeellistä!) Alkuillasta ostin kaupasta poppareita, sipsejä sekä 120g hedelmäaakkosia, kun meille tuli illalla ystäviä kylään katsomaan futista. Tulin kotiin, laitoin lapsen leikkimään. Aloin tehdä päivällistä - ja söin hedelmäaakkospussin tyhjäksi. Salaa tietenkin. Sori vaan ystävät, kun ette saaneet aakkosia!


Kipeänä en saanut ruokaa alas ja nyt "tottumuksesta" syön vieläkin vähän huonosti. Tämän lisäksi olemme viettäneet paljon aikaa ulkosalla (ihana aurinko!) ja ruoanlaitto venyy aina hiukan liian myöhäiseksi. Nälkä + nälkä = herkuttelu salaa keskellä päivää. Ja se on mielestäni väärin. On eri asia syödä herkkuja silloin, kun lapsi nukkuu. Mutta se, että lapsi on vieressä ja äiti vetää herkkuja selän takana mahdollisimman hiljaa, ettei lapsi huomaa.. Siinä on jotain todella väärää. Shame on me!

Täytyisi taas ottaa itseä niskasta kiinni.. Miten tuo kunnolla syöminen voikaan olla noin vaikeaa?! Kun treenaan, ruokahaluni on valtava, mutta jos vain laiskottelen sohvanpohjalla niin voisin elää viikon syömällä muutaman omenan ja herkkuja. Siksi siis olisi tärkeää taas parantua kunnolla ja päästä kiinni säännölliseen treeni- ja ruokarytmiin. Mulla on vieläkin vähän yskää, mutta siitä huolimatta (TIEDÄN tekeväni väärin enkä suosittele kenellekään) kävin eilen salilla ja vedin tänään intervallilenkin. En vaan oikeasti enää pysynyt järjissäni ilman treeniä. Olin ehkä maailman ikävin vaimo ja maailman ikävin äiti. Äkkipikaisin ainakin. Nyt on taas niin paljon parempi olo. Ja itse asiasssa vähän nälkäkin!

Suuntaan siis jääkaapille..
Ja huomisesta aloitan taas "kunnon" elämän: herkkuja vain lauantaisin + poikkeustilanteissa (esim. vappu), kunnon ruokaa kunnon annoksia ja treeniä sopivassa suhteessa. Pitäkää peukkuja, että onnistuisin tällä kertaa. Edes kahden päivän ajan.

perjantai 20. huhtikuuta 2012

make it go away!

Tämä on nyt tällainen yleinen "moi, mulle kuuluu tällaista"-postaus, johon saattaa vahingossa eksyä myös karkkiasiaa.

Flunssa jatkuu edelleen ihan kamalana yskänä, tänään ei ehkä enää ole kuumetta. (Jee siitä.) Eilen illalla sain flunssan lisäksi vielä aurallisen migreenikohtauksen, ensimmäisen piiitkään aikaan. En ole kyllä kyseistä vaivaa kaivannut yhtään.
Olen ollut syksyn, talven ja kevään aikana koko ajan kipeä ja nyt vielä kipeämpi kuin yleensä. Tällä kertaa olen viettänyt monta päivää ja iltaa sohvalla lähes koomassa maaten, olo on ollut kamala. Nukahdin jopa lapseni iltasatutuoliin ja nukkuessani päälleni oli ilmestynyt iso kasa leluja. Särkylääkkeitä tai muita en ole syönyt, paitsi eilen migreeniin. En tiedä mikä minua vaivaa, mutta jotenkin en osaa ikinä hakeutua lääkekaapille, oli olo kuinka kauhea tahansa. Sivuraide: Pari päivää synnytyksen jälkeen yksi hoitaja sanoi kohta palaavansa iltalääkkeideni kanssa. Vastasin, ettei mulla ole mitään lääkkeitä. Hoitaja ajatteli vissiin, että tuo mamma nyt vaan on vähän sekava ja lähti hakemaan lääkkeitä, mutta palasi kohta hämmästyneenä ja totesi: "joo, niin nuo sanovat, ettet ole syönyt särkylääkkeitä koko aikana". No nii-in, syystä että olen niin dorka, etten tajunnut hakea lääkkeistä helpotusta tuskaiseen olooni!

Takaisin raiteille. Sohvalla aikaa viettäessäni pohdin, että mikä hitto siinä oikeasti on, että olen koko ajan sairas. Tajusin, että ehkä kehoni yrittää viestittää minulle jotain. Esimerkiksi: Pysähdy! Muista levätä! Olen nimittäin viimeisen vuoden aikana lähes päivittäin tehnyt jotain hyödyllistä koko sen ajan, minkä lapsi nukkuu päiväuniaan. Kaiken lisäksi olen tehnyt asiat mahdollisimman pikaisesti, jotta lapsi ei herää ennen kuin olen valmis. Ja kun olen saanut homman tehtyä ennätysnopeasti, olen ehtinyt aloittaa ja lopettaa toisenkin homman, ehkä myös kolmannen, neljännen ja viidennen. Iltaisin olen myös siivonnut, tehnyt remonttia tai treenannut salilla - täysillä. Ehkä tarvitsin tauon?
Päätin, että tästä lähtien en tee esimerkiksi kotitöitä päiväuniaikaan, vaan istun vaikka sohvalla kirjan ja teemukin kanssa. (Mun tuurilla lapsi jättää päiväunet lopullisesti huomenna. :D) Eilen tein kuitenkin vähän kotitöitä myös päivällä eli en osannut vielä ottaa aikaa itselleni. Illalla meidän piti miehen kanssa siivota, mutta hän lähtikin salille saatuaan lapsen nukkumaan. Olin vähän hiilenä ja aloin raivolla siivota itsekseni. Ja sitten se iski: aurallinen migreeni. Niin voimakkaana, että toisesta silmästä hävisi näkö samantien. Keho taisi taas viestiä minulle: rauhoitu. Lesson learned.

Nytkin olisi vaikka minkälaista puuhaa tekemättä. Mutta minä istun portailla rauhassa, kirjoitan blogia ja imen energiaa meidän portaikon ihanan kirkkaista seinistä. Kotihommat hoidetaan sitten yhdessä miehen kanssa lapsen nukkumaanmenon jälkeen. Ja koska tänään on perjantai, kotitöiden jälkeen saa lasin viiniä.

Olen siis ottanut opikseni, kiitos keho viesteistä. Nyt tahtoisin eroon flunssasta a.s.a.p., sillä vierotusoireet liikunnasta ovat aika kovat. Kiltti keho, make it go away!

Söin muuten flunssan aikana niin paljon karkkia ja muita herkkuja (ainakin kaksi pussia täytelakuja, kaksi pötköä hedelmätoffeelevyjä, pussillisen sirkusaakkosia, pussillisen Fani-paljoa ja varmasti paljon muutakin), että tänään ei ole tehnyt mieli makeaa. Ihanaa! Leivoin silti aamulla korvapuusteja (koska tahdoin leipoa jotain), mutta aion jakaa puustit pois ja pakastaa osan. Yhden pienen pullan maistoin kun tuli kahviseuraa ja pulla maistui herkulliselle. En silti ottanut toista enkä aio ottaakaan. Olisipa aina tällainen olo, että ei tarvitse ahtaa itseään täyteen kaikkia maailman herkkuja. Tämä on tosi mukavaa.

Viimeisenä asiana on pakko paljastaa teillekin, että ostin ihanat legginssit. Tällaiset:


Mä niin rakastan noita housuja, mutta tiedän, että ne jakavat varmasti mielipiteitä ja kaikki eivät todellakaan ymmärrä innostustani. Mun mielestä ne vaan on niin törkeän hienot, että.. <3

OIKEIN MUKAVAA PERJANTAITA KAIKILLE! :) ps. Oli pakko vielä palata tarkentamaan, että aion kyllä jatkossakin tehdä kotiaskareita myös päivällä, joko lapsen kanssa tai hänen nukkuessa. Ja jos tahdon remontoida päikkäriaikaan, saan sen tehdä. Kotityöt ja remontointihan on kivaa puuhaa kun sen saa tehdä omaan tahtiin. Mutta en aio enää pyrkiä tekemään hommia mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti, en aio enää suorittaa. Suosittelen muillekin. Kenenkään paremmuutta ei nimittäin mitata sillä, montako kotityötä on päivän aikana tehnyt tai kenellä on siistein koti.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

pikapäivitys.

Olen neljättä (tai ehkä jo viidettä?) päivää kuumeessa enkä siksi ole jaksanut kirjoitella tänne mitään. Nyt alan taas olla elävien kirjoissa, vaikka vielä onkin tautia jäljellä, joten enköhän huomenna jaksa jo kunnolla kirjoittaa.

ps. Tää sairaus on vetänyt mun "ruokavalion" ihan päin mäntyä kun en ole saanut mitään ruokaa kurkusta alas, mutta karkkia olen kyllä saanut syötyä.. joka päivä.

perjantai 13. huhtikuuta 2012

uhkailua ja muuta.

Eilinen herkuttelu taitaa saada tänään jatkoa, sillä tarvitsemme mieheni kanssa nollausillan. Meidän tapauksessa nollausta on leffa ja herkkuja.

Miksi nollausilta? Miehellä on ollut rankka koulutusviikko (8-18 + matkat päälle), mulla on ollut hiukan tavallista raskaampi viikko myös tästä syystä. Lisäksi sain tämään "kivan" uhkaussoiton noin kaksi minuuttia ennen kun piti mennä ohjaamaan jumppaa. Mieheni oli epähuomiossa parkkeeranut jonkun omalle paikalle (jota ei oltu merkitty) ja tyyppi soitti mulle kirosanojen sävyttämän puhelun, joka päättyi kehoitukseen hoitaa mies siirtämään auto heti tai hän pistää auton rusinaksi. Mies ei tietenkään vastannut puhelimeen, joten olipa hieno fiilis mennä hymyilemään jumppaajien eteen.. uugh. No, ei ollut tyyppi uskaltanut miehelle mussuttaa ja jumpatkin kai menivät ihan ok:sti. Loppu hyvin siis, mutta vieläkin vähän vapisuttaa. Ei sitä ihan joka päivä onneksi tartte tuollaisia puheluita kuunnella. Huh.

torstai 12. huhtikuuta 2012

tällaista tänään.

Kuva ei varmaan tarvitse paljoa selityksiä. Ostin karkkia, mutta vain vähän.
Mun motto voisi olla "there's always a 'but'", niin usein käyn sanaa 'mutta'


keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

väsymys.

Tänään täällä on Hyvin Väsynyt Äiti. Tänään kaikesta huomaa, että olen nukkunut viimeksi hyvin ja ilman yöherätyksiä joskus pari vuotta sitten, ehkä toukokuussa 2010. (Ehkä tuossa edellä ei johdu siitä, etten muistaisi koska lapsi syntyi vaan siitä, että yöheräilyt alkoivat jo aikaisemmin, kiitos raskausvaivojen.) Lapsi nukkui viime yön aika hyvin, herätti vain pari kertaa. Sain siis nukkua paremmin kuin yleensä ja paradoksaalisesti tälläisten öiden jälkeen olo on pahimmillaan. Normaalisti olen niin yliväsynyt, etten samalla tavalla huomaa väsymystä. Väsynyt olo on silloinkin, mutta tällaisina päivinä olo on tuhat kertaa väsyneempi. Pää on pelkkää hattaraa, kroppa painaa tonnin ja silmäluomet valuvat kiinni jopa kävellessä (välillä "nukun" vaunulenkillä kun on aurinkolasit päässä, suora tie ja lapsikin unessa). En uskalla edes istua hetkeksikään etten nukahda. Ja hoidettavia hommia on tietysti niin, etten ehdi ottaa päikkäreitä..

Tällaisina väsypäivinä tekee kovasti mieli karkkia, niin myös tänään. Kai se kroppakin tietää, että sokerista saisi hetkellisen piristyksen. No, tänään kroppa ja minä joudumme pärjäämään ilman sokeria, lakritsiteen voimalla.

Ps. Aika hätkähdyttävää ajatella, etten ole nukkunut kohta kahteen vuoteen YHTÄÄN kokonaista yötä! :O Älkää kuitenkaan ottako tätä valituksena! Mieluimmin tuo ihana, rakas tytteli kuin mitkään maailman parhaat yöunet. :)

tiistai 10. huhtikuuta 2012

herkuttomuutta ja herkkuja.

No niin, eilen siis aloitin "sokerittoman elämän". Tällä kertaa ei oikeastaan ole edes tarkoitus karkki- tai herkkulakkoilla (sillä se tuntuu aina olevan aika lyhytaikainen ratkaisu) vaan pyrkiä löytämään sellainen ruokavalio ja -rytmi, etten koko ajan himoitse makeaa. Lisäksi tietysti pitää katkaista siivet jatkuvalta sokerihumalalta ja sokeririippuvuudelta.

Eilen kieltäydyin rahkapiirakasta, joka näytti herkulliselta (ja kuulemma olikin tosi hyvää). Puolen yön aikoihin olin kuitenkin aika nälkäinen ja sekä jääkaappi että hedelmäkori olivat (aika) tyhjiä, joten turvauduin helppoon ratkaisuun: söin pullan, jossa oli rahka-rusinasisus. Söin sen kylmänä, joten se ei edes ollut mitenkään kovin herkullista. Vähän harmitti, kun ei ollut mikään pakko saada herkkua-hetki enkä edes nauttinut pullasta mitenkään suunnattomasti vaan söin sen nälkääni.

Tänään kävin katselemassa naapurikaupungin uutta kauppakeskusta lapsosen ja vanhempieni kanssa. Menivät lurjukset Arnold's Donuts:iin kahville! Katselin tyynesti vierestä kun mummo ja pappa mussuttivat donitsejaan (ja jakoivat kilpaa palasia myös lapsoselle..), itse tyydyin latteen. Hyvähyvä! Illalla ystävä tuli kylään ja silloin söin teen kanssa kolme minisuklaamunaa (siis sellaisia oikeasti pikkuriikkisiä munia). Ja ne riittivät hyvin! En olisi kaivannut yhtään enempää makeaa. En muuten myöskään potenut syyllisyyttä niistä munista, vaikka normaalisti herkutteluani seuraa syyllisyys. Miksi kestin päivällä muiden herkuttelun? Käytiin ennen kahvittelua ravintolassa, olin siis kylläinen. Miksi illalla riitti ihan pieni herkku? Olin juuri syönyt.

Näettekö tässä jonkinlaisen kaavan?
Nälkä -> ei-niin-kovin-nautinnollinen herkuttelu -> harmitus tai morkkis.
Ei nälkää -> ei herkuttelua tai pieni herkuttelu -> ei harmitusta tai morkkista.

Olen aiemminkin tiennyt, että osa herkuttelustani johtuu nälästä, mutta alan koko ajan enemmän epäillä, että suurin syy herkutteluun on se, etten syö tarpeeksi. Siksi ruokavalio onkin nyt tarkasti syynissä. (Ruokapäiväkirjaakin pidin puolitoista päivää ja sitten kyllästyin.) Nälän aiheuttamaa herkuttelua aion hillitä myös näin:

- kaapissa aina rusinoita, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä (välipalapatukoita). Onhan noissakin kaloreita ja sokeria, mutta eivät ole samanlaista tyhjää energiaa kuin suklaapatukka tai pulla.
- myös laukussa aina joku hätävaraeväs. (Kaikille miehille vinkki: jos olette naisenne kanssa shoppailemassa, pitäkää taskussa rusinalaatikkoa. Kun nainen alkaa kiukuttelemaan, ojentakaa rusinat hänelle. Kiukku katoaa. Näin olen kuullut useasta lähes luotettavasta lähteestä.)
- jääkaapissa valmiiksi kuorittuja ja lohkottuja vihanneksia (ehkä myös hedelmiä), jotta ruoantekoruoka on terveellistä eikä esimerkiksi vierasvaraksi tarkoitettu keksipaketti.
- jääkaapissa aina myös rahkaa ja kaapissa ananasmurskapurkki. Herkullinen välipala tai salin jälkeen lusikoitava nälänloitontaja(hmm..?), jos palautusjuoma on unohtunut tai päässyt loppumaan.

Näillä mennään nyt. Varmaan unohdin taas jotain (muistamattomuushan oli sokeriaddiktin tunnuspiirre..).
On kyllä käsittämätöntä, miten vaikeaa terveellinen ruokavalio (muka) voi olla, vaikka mä tiedän kuitenkin näistä asioista aika paljon. Suutarin lapsella ei ole kenkiä ja liikunta-/terveysalan ammattilaisella voi olla surkea ruokavalio, huono ryhti ja selluliittia.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

alku.

Tämän blogin aikana herkkulakkoiluni on ollut yhtä jättimäistä vuoristorataa, jossa alamäet ovat olleet paljon ylämäkiä pidempiä ja jyrkempiä. Eli herkkulakkoilun sijaan olen enimmän ajan syönyt herkkuja valtavia määriä. Nyt olen taas motivoituneempi pääsemään eroon herkuista ja siksi sokeririippuvuudesta irtirimpuilun nyt puhtaalta pöydältä, varmempana onnistumisesta. Uusi alku lähtee siis tästä.

Tunnustus:

Hei, olen Sini ja olen sokeririippuvainen. Syön sokeria päivittäin paljon. Pullaa, kakkua, karkkia.. Rakastan leivonnaisia ja makeisia, tosin suklaiset herkut ovat usein jopa minun makuuni liian äitelänmakeita. Tykkään myös leipomisesta, etenkin yhdessä kohta kaksivuotiaan ihanan tyttäreni kanssa. Ja kuka ne kaikki leivonnaiset sitten syö? Minä. Sokeririippuvuus aiheuttaa kuitenkin itselleni ahdistusta ja huonoa oloa, ajoittain jopa jonkinasteista itseinhoa. Tahdon sokeririippuvuudesta eroon. Tiedostan, että sokeririippuvuudesta eroon pääseminen ei ole helppoa vaan vaatii motivaatiota ja sinnikkyyttä. Olen kuitenkin valmis siihen.

Asiaan:

http://www.mtv3.fi/uutiset/ilmiot.shtml/sokerisyoppo-on-vasynyt-ja-hajamielinen/2009/05/877346

Edellisestä lainattua: Sokeririippuvuus näkyy Thorbjörg Hafsteinsdottirin mukaan muun muassa hajamielisyytenä, vyötärölihavuutena, väsymyksenä, univaikeuksina, kuukautiskipuina ja ilmavaivoina. Paula Heinonen lisää listaan vielä äkilliset vireyden vaihtelut. Ne näkyvät esimerkiksi ylenpalttisina pirteyden puuskina, jotka vaihtuvat hetken päästä valtavaan uupumukseen.
– Niiden lisäksi voi tulla sydämentykytystä ja käsien vapinaa. Silloin on pakko ottaa nopeasti jotain, koska verensokeri on taas laskenut. Vireys on täydellistä vuoristorataa, Heinonen toteaa.
Sokerin käyttö vaikuttaa Heinosen mukaan myös hormoneihin.
– Sokeri saattaa sotkea hormonitoiminnan ihan kokonaan. Sen lisäksi vaikutukset aivotoimintaan ovat aika inhottavat. Aivot eivät pidä siitä, että saamme jatkuvasti liikaa prosessoitua sokeria. Ihmiselimistöä ei ole kerta kaikkiaan rakennettu sitä varten.

Allekirjoitan. Tunnistan itsessäni lähes kaikki nuo sokeririippuvuuteen liittyvät oireet. Hajamielisyyttä? KYLLÄ!! Vyötärölihavuutena? No, lihava en ole, mutta entinen päärynävartaloni kerryttää nykyisin helposti ylimääräiset kalorit vyötärölle. Väsymys? Ehdottomasti ja paljon. Univaikeuksia? Onneksi ei. Kuukautiskivut? Kyllä. Ilmavaivat? Jep jep. Äkilliset vireystilan vaihtelut? Mies nyökyttää vimmaisesti päätä vieressä. Eli kyllä. Sydämentykytys ja käsien vapina onneksi puuttuvat. Ei kun hei, niitäkin on välillä. En vain ole yhdistänyt niitä sokeririippuvuuteeni. Hormonitoiminnan sotkemisesta ja vaikutuksista aivotoimintaan en tiedä sen enempää, mutta ainakin akneihoni kunto on selvästi yhteydessä sokerisyöpöttelyyni.

Tästä se siis alkaa. Kivinen tie kohti sokeririippumattomuutta. It's gonna be one hell of a ride. Literally.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

nyt riitti!

Sain viime kuussa vihdoin tiputettua viimeiset puolitoista raskauskiloa. Kahdeksan päivää Espanjassa + muutama päivä pääsiäisen viettoa = sain kilot takaisin, todennäköisesti korkojen kera. Lisänä p***a olo, kukkiva iho ja kaikki muut herkut. Ihanaa! Tai sit ei.

Mutta nyt riitti. Enää en herkuttele.

Tahtoisin saada tarkasti muistiin tämän ei-niin-kovin-hehkeän olotilan (ja -muodon) ja kaivaisin muiston esiin aina herkkuhimon iskiessä. Ikävä kyllä aika kultaa muistot ja karkkeja tai herkkuja himoitessa en todellakaan tule muistamaan kuinka kamala olo onkaan liiallisen herkuttelun jälkeen. Ja toisaalta, kuinka ihana olo onkaan, kun ei himoitse koko ajan herkkuja tai pode syyllisyyttä liiallisesta herkuttelusta. En myöskään siinä hetkessä muista ajatella sitä, kuinka mahtavaa on, kun ei ole jatkuvasti väsynyt ja ähkyinen. Ehkä laitan ympäri taloa post-it -lappuja muistuttamaan itseäni aiheesta. "Ihana olo, kun kroppa ei ole sokerin turruttama!" "Yök mikä olo herkuttelun jälkeen!" ja niin edelleen. Auttaisikohan..?

Ärsyttävää on muuten sekin, että olen muka sporttinen ihminen ja liikunta- ja terveysalan ammattilainen, mutta.. treenit junnaavat paikallaan ja kroppa veltostuu veltostumistaan. Miksi? Sokerin ja herkkujen takia. Tyhmäätyhmäätyhmää.
Mulla on siis taas kausi, jolloin ruoka ei maistu eikä nälkää tunnu. (Olen muistaakseni lapsesta asti ollut sellainen, jolla on "huonon syömisen kausia", vaikka toki jokaisella lapsella on joskus ronkelikausia.) Vaikken tunne olevani nälkäinen, elimistö vaatii tietysti energiaa ja silloin tulen mussuttaneeksi paljon karkkia, pullaa, kakkua jne. Jos olisin fiksu, tekisin jääkaappiin valmiiksi hedelmä- ja vihannestikkuja ja muuta napsittavaa. Olen kuitenkin iltaisin (ja aamuisin ja päivisin) niin sokeripöhnäinen ja väsynyt, etten jaksa tehdä mitään ylimääräistä, esimerkiksi kuoria hedelmiä valmiiksi jääkaappiin. Tällaiset kaudet on ihan typeriä, turhauttavia ja kauheita. Elämä tuntuu kovin raskaalta kun mitään ei jaksaisi tai huvittaisi tehdä. Ehkä turhauttavinta on se, että osaisin syödä terveellisesti ja tiedän, että olo olisi parempi jos syöisin terveellisesti. Ja silti syön miten sattuu ja herkuttelen hirveästi. Järjetöntä!! Tästä lähtien mun on oikeasti panostettava siihen, että syön säännöllisesti ja terveellisesti vaikkei huvittaisikaan. Enkä herkuttele, vaikka kuinka tekisi mieli. Taidanpa ottaa käyttöön jopa ruokapäiväkirjan.

Tsemppiä mulle ja muille ruokavalion kanssa kamppaileville!

lauantai 7. huhtikuuta 2012

herkkukuvia, osa 2.

Lisää kuvia!

iiiihania marenkeja. nää oli niin herkullisia!

lisää pääsiäisherkkuja.

karkkikauppa happy pills.

happy pills sisältä.

eräs herkkukauppa.

wanha leivospuoti.

leivospuodin tarjontaa.

samat cupcaket eri kuvakulmasta. (namnamnamnam!)

kauppahallin mehujäävalikoimaa..

.. ja saman kojun jäätelövaihtoehtoja.

Ja vielä muutama kuva kauppahallin (la boqueria, barcelona) karkkikojuista.




perjantai 6. huhtikuuta 2012

matka ja herkut.

Terve taas! Matka siis oli ja meni, mukavaa oli. Kiitos matkaseuralle! :) Söin matkalla joka päivä paljon (siis pal-jon) herkkuja ja Haribon namuja (jotka ovatkin saksalaisia eivätkä espanjalaisia kuten jostain syystä luulin). Paino nousi matkalla varmaan noin kaksi kiloa, äh! Pääsiäisen aikakin menee varmaan herkutellessa, etenkin kun syö nälkäisenä pussillisen nameja ruokaa laittaessa.. Näin meillä siis tänään(kin). Mutta pääsiäisen jälkeen ryhdistyn. Varmasti. Alan taas panostaa terveelliseen ruokaan ja rupean treenaamaan tosissani. Minun on oikeastikin pakko lisätä treenimäärää ja -intensiteettiä, sillä vedän syksystä alkaen aika monta jumppaa viikossa enkä jaksaisi tässä kunnossa vetää kyseisiä jumppia. :D

Anyway, palataan matkaan. Espanja (tai ainakin Katalonia) on ilmeisesti täynnä herkkuja ja leivoskahviloita ja kaikkea ihanaa. Aamupalalla croissanteja, ensaimada-leivoksia (vai pullia?) tai churroja kuuman kaakaon kanssa. Kahvilat pullollaan marenkeja, pullia ja muita ihanuuksia. Kauppahallissa jättikasoja karkkeja, pähkinöitä, kuivattuja (ja tuoreita) hedelmiä. Nam nam nam!

Ja nyt kuvia! (Osa kuvista on aika huonoja, kun olen näpsinyt niitä vähän puolisalaa :D)

*airberlin. Your Airline.* airberlin on tosiaan mun lentoyhtiö, kun sieltä sai ison suklaasydämen lentokoneelta lähtiessä. :D

karkkikauppa.


lapsokainenkin innostui leivoskaupan valikoimasta.

.. ja tällaisia herkkuja valitsimme kyseisen leivoskaupan valikoimasta.


ensaimada.



pääsiäisherkkuja.

Laitan huomenna vielä lisää kuvia, innostuin vähän räpsimään. :D

täällä taas.

Tulimme eilen illalla Suomeen, tämä ilta meni siinä kun laitoin kaikki 700 kuvaa koneelle ja kävin ne läpi. Huomenna laitan ensimmäiset kuvat reissun herkuista, lupaan!

maanantai 26. maaliskuuta 2012

matka.

Huomenna näihin aikoihin olemme jo Palma de Mallorcalla. Mahtavuutta! Blogi siis hiljenee reiluksi viikoksi, mutta I'll be back! Ja kun palaan, blogi täyttyy (toivottavasti) kuvista, jotka esittelevät kaikkia niitä herkkuja, joita olen Palmassa ja Barcelonassa maistellut. Palaillaan! :)

Niin ja siihen karkki+lentokone -dilemmaan palatakseni.. Koska tämä lakko meni muutenkin jo pieleen, aion ehkä ostaa jotain pientä matkalle. Paino sanalla 'pientä'. Sitä paitsi on paljon mahdollista, etten saa mahdollisuutta herkutteluun, sillä makeanhimoinen taaperomme istuu matkan sylissäni. Säästyypähän sitten karkit!

edit: Olisin lisännyt tähän Mr. Mallorcan musiikkivideon, mutta youtube ei anna mun linkittää videoita tänne bloggeriin (tai sitten en vaan enää osaa), joten säästyitte nyt siltä. Lucky you!

lauantai 24. maaliskuuta 2012

tää tais olla taas tässä.

I'm gonna make it, julistin viime postauksessani. Väärin. Pieleen meni tämäkin herkkulakko niin että rysähti.

Keskiviikkoiltana sain viestin ystävältäni. Viesti oli varoitus, että hän aikoo tuhota herkkulakkoni torstaina. O-ou! :) Ystävä oli tehnyt aivan mielettömän hyvää omenapiirakkaa (kiitos vielä <3) ja sen kanssa oli tarjolla jäätelöä. Yllätyin itsehillinnästäni: otin pienehkön palan (mun ottamaksi palaksi se oli pieni, jonkun toisen palaksi ehkä normaali tai enemmänkin) ja vaikka piirakka oli todella hyvää, en ottanut lisää. Ei herkkulakko tähän(kään) pieneen repsahdukseen kaadu, ajattelin. Perjantai koitti. Sovimme ystäväpariskunnan kanssa, että he tulevat meille illalla pelaamaan lautapeliä. Kävimme kaupassa. Ostoskärryissä oli sipsiä, pari dippiä, kasviksia, viinirypäleitä, muutama olut sekä kaksi pussia karkkia (hedelmäaakkoset ja Pandan natural-laku). Kotona kaivoin kaapista vielä kolmannen pussin (pätkis minibites). Söin nälkääni rahkaa, turkkilaista jogurttia ja ananasta. Istuin pelipöytään ja aloin syödä. Olin ajatellut, että napsin viinirypäleitä, kasviksia ja sipsiä, mutta melkein heti käteni suuntautui karkkikulhoon. Ja en ottanut muutamaa karkkia, vaan söin kulhon varmaan melkein yksin tyhjäksi. Joten tää herkkulakko päättyi tähän. Syytän ulkoisen motivaation puutetta, minussa ei ole vikaa! ;D (Oikeasti mun itsehillintä on edelleen maailman huonoin.)

Nyt yritän olla muutaman päivän herkuttelematta ja sen jälkeen nautin Espanjan ja pääsiäisen herkuista. Pääsiäisen jälkeen katsotaan taas mitä käy.. Toivottavasti herkuttelu ei heti ryöstäydy käsistä, vaikka todennäköisesti juuri niin siinä käy. Se on sääli, sillä olisi ihana osata nauttia herkuista kohtuudella ja ilman huonoa omatuntoa. Nyt ennen Repsahduksia sain elää muutaman päivän ilman makean- tai karkinhimoa ja se oli vapauttavaa! Elämä tuntuu kovin kevyeltä, jos ei koko ajan mieti sitä, kuinka tekisi mieli pullaa tai kakkua tai pannaria tai karkkia tai tai tai...

Joskus vielä osaan herkutella kohtuudella ja nauttia jokaisesta suupalasta, jonka (harvakseltaan) suuhuni pistän.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

laskuvirhe ja motivaatiosta.

Tälle lahopäälle on tainnut tulla laskuvirhe! Blogitekstien mukaan tänään on 7 päivää herkkulakkoa jäljellä. MUTTA mehän olemme Espanjassa jo tiistai-iltapäivällä eli 6 päivän kuluttua. Eli herkkulakkoa onkin jäljellä enää 6 päivää! Ja koska nyt kello on jo 22, lakkopäivät ovat jo melkein yhdellä kädellä laskettavissa. Tänään on tehnyt kovasti mieli makeaa, muttta I'm gonna make it!

Olin noin kuukausi sitten luennolla, jonka aiheena oli motivaatio. Luennolla muistutettiin taas, että ulkoinen (puolison, ystävien, median jne.) motivaatio ei kanna pitkälle, vaan tuloksia saadakseen pitää olla myös sisäistä eli itsestä kumpuavaa motivaatiota. Näinhän se menee. Jos fysioterapia-asiakkaani täytyy laihduttaa 20 kg ylipainostaan sekä vahvistaa alaraajojen lihaksia päästäkseen eroon nivelkivuistaan (tai vähentääkseen niitä), en valitettavasti saa häntä tekemän sitä jos hän ei ole siihen valmis. Vaikka kuinka perustelisin uskottavasti laihdutuksen ja lihasten vahvistamisen tarpeen, tuloksia ei tule niin kauan kuin asiakas itse ei ole motivoitunut treenaamaan ja laihduttamaan. Kun asiakkaalta itseltään löytyy motivaatio ja palo tekemiseen, tuloksia tulee. Eikä motivaation tarvitse tulla siitä, että haluaa terveemmät polvet vaan motivaattorina voi olla mikä tahansa juttu, esimerkiksi: Näyttäisin paremmalta 20 kg hoikempana ja kiinteämpänä". Sisäinen motivaatio on siis se tärkein juttu. (Pahoittelen muuten tätä ei kovin ammattimaista kuvaa antavaa palikkakieltä ja typerää esimerkkiä, väsyttää ja aivot jumittaa.)

Mutta mitä tapahtuu, kun sisäistä motivaatiota löytyy, ulkoista ei niinkään? Miten pärjätä, kun itse haluaa päästä tavoitteeseensa (tässä tapauksessa olla ilman karkkeja pääsiäiseen asti), mutta muut (aviomies) pitää ajatusta hölmönä ja yrittää kääntää pään ("onhan se ihan hullua olla lentokoneessa ilman karkkeja! mä ainakin syön m&m'sejä"). No, onhan tuo meidän tapauksessamme totta. Olemme aina panostaneet siihen, että myös matka määränpäähän on mukava, oli määränpää sitten Lappi tai Kuuba. Omaan matkamukavuusrepertuaariini kuuluu pokkari, paljon lehtiä, mukavat vaatteet, lämmin huivi, villasukat, mahdollisimman käpertynyt asento lentokoneen/auton penkissä ja karkkipussi. Nyt pitäisi siis selvitä lennoista ilman karkkia ja todennäköisesti myös ilman mukavaa käpertynyttä asentoa tai minkäänlaista lukemista, sillä viihdytettävänämme on ihana ja vilkas taaperomme. Lapsen kanssa voi matkustaa, mutta ainahan se on tavallaan vaivalloisempaa. Tai siis että et voi miettiä vain itseäsi ja omaa mukavuuttasi vaan keskittyä tyydyttämään lapsen perustarpeet sekä viihdyttämään häntä niin, että matka on mahdollisimman vähän tuskaisa sekä hänelle, vanhemmille että kanssamatkustajille. Pitääkö minun siis pärjätä tosiaan ilman karkkia tästä? Alan epäröimään, kiitos mieheni. Jos hän tsemppaisi ja antaisi tukensa, selviäisin tästäkin. Nyt hän kuitenkin tekee siitä lähes mahdotonta.

Katsotaan miten käy.

Tänään olen siis himoinnut makeaa aika paljon. Kaupassa käydessämme ohitin karkkihyllyn ilman suurta tuskaa, mutta keksihyllyn näkeminen laukaisi jonkinasteisen makeahulluuden. Olisin voinut repiä keksipaketteja auki siinä keskellä Prismaa ja lappaa suuhuni kaksin käsin jaffakeksejä, fanipaloja, filipinos-keksejä ja niin edelleen. NAM!! Onneksi pysyin sen verran järjissäni, että tajusin kuinka to-del-la no-lo-a se olisi ollut. Eniten olen kuitenkin tänään haikaillut proteiinipatukoiden perään. Kyllä, niiden pahvisten, ei-kovin-herkullisten, kauppojen urheilupuolella myytävien patukoiden perään. Ai että kuinka olisin halunnut sellaisen. Mikä mua vaivaa?!

tiistai 20. maaliskuuta 2012

8 päivää jäljellä.

Tunnustus: söin tänään keksejä. Ja eilen pari pullaa. Nolottaa aika paljon tunnustaa, mutta onneksi mulla oli hyvät syyt. Tai no.. päätelkää itse.

Eilen tuttava tuli käymään, kun meidän piti suunnitella yhdessä muutaman jumppatunnin tuntiseloste ja -sisältö. Hän toi mukanaan itse leipomiaan pullia ja (nyt tulee se hyvä syy) en edes muistanut herkkulakkoa sillä hetkellä. Keittelin kahvia, keskustelin niistä jumpista ja samaan aikaan kolme lasta juoksenteli ympäriinsä. Muistikapasiteetti ja keskittymiskyky ei sillä hetkellä riittänyt miettimään minäminäminäainiinherkkulakkoäläsyöpullaa. Niinpä söin pullan ja myöhemmin vielä toisenkin. Olivat hyviä (ja aika pieniä, eli oikeastaan söin vain yhden kahvilapullan).

Tänään vanhempani tulivat käymään. Lapsokainen halusi leipoa jotain. Googletin kännykällä ´kaurakeksi ohje´, nostelin ainekset pöydälle ja annoin lapsen leipoa. Maistoin valmista keksiä, se oli herrrkullista. Söin muutaman lisää.

Kekseistä tuli siis oikeasti tosi herkullisia. Tein keksit (kauralastut) pastanjauhantaa-blogista löytyneen ohjeen mukaan. Meillä vaan ei ollut kaurahiutaleita, kun olemme juuri vaihtaneet aamun kaurapuuron ruispuuroksi. Kauralastut olivatkin siis ruislastuja. (Terveysruokaa.. ;D) Tällä tavalla tein herkkukeksimme:

Sulata 50 g voita kattilassa. Anna voisulan jäähtyä hetki. Lisää joukkoon 2 dl ruishiutaleita, 1 rkl vehnäjauhoja, 1 tl leivinjauhetta, 1 dl sokeria ja 1 muna, sekoita puuhaarukalla. Nosta taikinanokareita pellille, jätä runsaasti tilaa nokareiden välille (itse laitoin 10 nokaretta/pelti). Paista 200-asteisen uunin ylätasolla 5 min. Nauti!
Ja ohje on siis pastanjauhantaa-blogista, muutin itse vain kaurahiutaleet rukiisiksi. Lisäksi lähes kaikki käyttämäni raaka-aineet olivat luomua ja luomusta vaan tulee parempaa.. Eli suosittelen luomua! :)

maanantai 19. maaliskuuta 2012

hetkittäin helpompaa.

Söin ruoan sekä Lidlin tosi makean ananasjogurtin. Näillä eväillä karkinhimo hellittää hetkittäin. Mutta taas on se sama fiilis, joka aina kaataa mun karkkilakot: miksi mun pitäisi olla ilman karkkia? miksi kiellän itseltäni jotain ja teen elämästäni hankalaa? onko mun karkinsyönti tosiaan niin vaarallista ja mieletöntä, että sitä pitää hillitä?
Hajottaa tämä lakko ja tämä typerä olo.

9 päivää jäljellä.

Tekee mieli karkkia niin että järki lähtee kohta. Hedelmäaakkoset ja irtokarkit ois nyt jotain niin ihanaa, että.. aah. Saisinko siis käydä kaupassa karkkiostoksilla? ;)
Kyselee eräs epätoivoinen, karkkihampaan kolotuksesta kärsivä bloggaaja.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

10 päivää jäljellä.

Viikonloppu ilman herkkuja takana. Puuh! Eilen olisin kaivannut herkkuja, koska olin kiukkuinen ja kipeä. Tänään en kaivannut edes kipeyden takia namia (vaikka ihan varmasti mun flunssa paranisi heti herkuilla!), mutta muuten teki kyllä tiukkaa tänään olla ilman herkkuja. Meidän täytyi käydä IKEAssa hakemassa muutama juttu ja siellähän on myös niitä herkkuhoukutuksia.. Prinsessaleivoksia, pehmistä, IKEA-nameja (myös sellaisia uusia suklaalla päällystettyjä vaahtokarkkikökköjä) jne. Oih! Mutta pysyin lujana. IKEA-reissun jälkeen kävimme lentokentällä kahvilla ja fiilistelemässä tulevaa reissuamme. Kuolasin kahvilan pullavitriinin luona ihania berliininmunkkeja ja muita herkkuja. Vieressä oli kaiken huipuksi kulhollinen Brunbergin pusuja. Lapsi vieressä huusi "pullaa! pullaa!" ja söikin sitten miehen kanssa puoliksi korvapuustin. Minä tyydyun cafe mochaan. Oli sekin hyvää. Illalla (siis nyt) sain eteeni lasillisen kuohuviiniä. Keittiön kaapissa on myös Pätkis MiniBites-pussi ja yksi (tai vähän useampi) Pätkis sopisi kuohuviinin kanssa niiin hyvin. Onneksi kuohuviini maistuu hyvältä myös ihan itsekseen. ;)

Alkavan viikon kunniaksi mulla on teille lukijoille haaste: yrittäkää olla puhumatta laihdutukseen tai muuhun sellaiseen liittyvistä asioista. Siis ensi viikon ajan kaikki laihdutuspuhe, herkuttelumorkkiksesta puhuminen jne. on pannassa. Kuulostaa aika simppeliltä, mutta luulen, että se voi olla yllättävän vaikeaa. Erityisen vaikeaa se on kaloreita laskeville, ikuisesti dietillä oleville naisille, mutta kyllä se todennäköisesti on haastavaa myös kaltaisilleni ei-mun-tartte-laihduttaa-koska-ei-kaikkien-tartte-olla-tikkulaihoja -ihmisille. Täällä blogissa joudun tietysti kirjoitella karkkilakostani, mutta muuten pidän suuni supussa kaloreista, rasvoista, sokereista ja läskeistä. Puhun mielummin vaikkapa Syyrian katastrofaalisesta tilanteesta. (Kiitos puhepaaston ideasta, Me Naiset 51-52/2011.) Lukisin myös mielelläni kommenttiboksista oletteko ottaneet haasteen vastaan ja miten se sujuu.

lauantai 17. maaliskuuta 2012

11 (tuskallisia) päivää jäljellä.

Olen siis jälleen kerran kipeä. Prkl! Olen aivan täynnä tätä jatkuvaa sairastelua enkä tajua miten onnistun saada kaikki taudit. Väsyttää, åharmittaa ja on kipeä olomieli karkkia. Pussillinen nameja toisi hieman lohtua ja piristäisi hetkeksi. Vaikutus olisi hetkellinen, mutta mitä sitten? Mun on kuitenkin nyt selvittävä tästä ilman karkkia. Pakko. Siis PAK-KO.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

12 päivää jäljellä.

Yritin eilen illalla kirjoittaa blogiin tekstin, mutta netti takelteli ja lopulta luovutin. Jos olisin kirjoittanut, otsikko olisi ollut -2 päivä.

Kyllä, söin herkkuja myös eilen. Tein aivan liikaa leivoksia ja tuulihattuja ja koska ne eivät olisi säilyneet enää tähän päivään, jouduin uhrautua. Herkkujahan ei meillä heitetä roskikseen, piste. Söin siis aamupalaksi puolikkaan prinsessaleivoksen ja kolme tuulihattua ja saman satsin vielä iltapäiväkahvin aikaan (ilman kahvia, sillä en jaksanut keittää sitä). Hävettää, mutta nyt olen taas palannut ruotuun.

Alle kaksi viikkoa aurinkoon. Jes! Alle kaksi viikkoa herkkuihin. Jes? Juuri nyt tuntuu, että elämä ilman herkkuja on oikeastaan aika miellyttävää (sanon tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä, sillä herkuttomuutta on kestänyt jo noin 25 tuntia). Kun herkkuja ei syö koko ajan, niitä ei myöskään tee mieli koko ajan. Ja kun ei herkuttele jatkuvasti, ei tarvitse myöskään potea jatkuvasti huonoa omaatuntoa. Ja kun ei ole omatunto koko ajan kolkuttelemassa, elämä tuntuu paljon kevyemmältä. Kevyempää elämä on myös siksi, että herkkujen jälkeen olo on turvonnut ja väsynyt. Eilen iltapäivällä ihmettelin, miksi olen tooodella väsynyt. Sitten tajusin: kaksi päivää herkkuja = jatkuva sokerihumala ja hirmuisen väsynyt olo. Ei kiva. Tänään olo on taas paljon pirteämpi, tosin missään elämäni kunnossa en tänäänkään ole. Olen nimittäin jälleen kerran alkavan flunssan kourissa. Tänään aion ostaa maitohappobakteeri-pillereitä, sillä jollain keinolla tämä tautikierre on katkaistava. Maitohappobakteereita on kehuttu niin kovasti, että aloitan terveyden etsimisen niistä. Toivottavasti tehoavat (heti)!

Sain kaveriltani vanhoja Me Naiset-lehtiä ja selasin niitä tässä yhtenä iltana. Viime joulun alla ilmestyneessä numerossa (Me Naiset 51-52) oli juttu "Kielletyt herkut". Luin jutun mielenkiinnolla ja jäin miettimään.. Jutussa puhutaan siitä, kuinka etenkin naiset herkuttelevat ja samalla potevat siitä syyllisyyttä. Siis myös aivan tavalliset naiset, ei vain ylipainoiset tai laihdutuskuurilla olevat. Ja jutussa todetaan myös, että herkkujen ollessa kiellettyjä, niitä himoitaan entistä enemmän. "Me puhumme suklaakakuista paljon enemmän kuin seksistä", Heini Maksimainen kirjoittaa. Tämä on niin totta! Ja myös aivan sairasta.

En pidä siitä, kuinka nykyisin ruoasta, herkuista ja ruokavalioista on tullut keskeinen osa elämää ja kuinka rajoittuneesti ihmiset syövät. En siis puhu nyt allergioista tms., vaan siitä että yksi ei syl perunaa, toinen jättää väliin kaikki hiilarit. Joku vetää hirveän määrän proteiinia päivässä, toinen taas ei koske punaiseen lihaan sen "epäterveellisyyden" takia. WTF?! Koska meidän syömisestä on oikeasti tullut näin vaikeaa? Ja väittääkö joku oikeasti nauttivansa siitä, ettei koskaan syö croissantia kahvilassa, täytekakkupalaa ystävän synttäreillä ja ranskalaisia ravintolassa? Onko jonkun oikeasti pakko elää pelkällä kylmäpuristetulla kookosöljyllä, gojimarjoilla ja raakaravinnolla? Väitän, että jos vetää omasta tahdostaan liian tiukan linjan hyvien ja huonojen ruokien välille, muuttuu huomaamattaan takakireäksi, kiukkuiseksi ja muuten vain ei-niin-kovin-miellyttäväksi ihmiseksi. Sillä vaikka ruoka on polttoainetta kehollemme, se voi ajoittain olla myös arjen pieni nautinto. Ja jos nykyajan kiireinen ja stressaantunut ihminen kieltää itseltään tuon pienen nautinnollisen hetken, se ei voi olla hyvä asia. Ja sitä paitsi, miksi pitää olla niin ehdoton? Miksi ei koskaanikinämilloinkaan voi nauttia pientä herkkua, jos muuten ruokavalio on kunnossa? Ja etenkin jos ei ole tarvetta laihduttaa? Mutta ai niin, kaikillahan on jatkuvasti tarve laihduttaa. Ei riitä, että on normaalipainoinen. Pitää olla laiha. Sairaan laiha. Tikkulaiha. Rasvaton keho. MIKSI?, kysyn mä.

Ja tämän saarnan jälkeen muistutan itseäni, että olenhan itsekin juuri tällä hetkellä "täydellisessä" herkkupannassa (lainausmerkit siksi, että viimeksi eilen herkuttelin..). Se on kuitenkin eri asia, sillä en osaa syödä herkkuja kohtuudella ja nautiskellen vaan lähes ahmien ja siksi huonoa omaatuntoa potien. Vertaan taas tätä alkoholismiin.. Alkoholiongelmaisenkin pitää pysyä kokonaan erossa alkoholista, sillä muuten alkoholin käyttö ryöstäytyy käsistä. Ihminen, jolla ei ole alkoholiongelmaa, voi kuitenkin hyvällä omallatunnolla nauttia silloin tällöin lasin viiniä ruoan kanssa tai pullon olutta saunan jälkeen. Ja avainsana tässä on juuri tuo nauttia. Mikä ikinä onkaan se herkku, jota syömme tai juomme, siitä pitäisi osata nauttia. Älkää siis poteko huonoa omaatuntoa satunnaisesta herkuttelusta, vaan syökää terveellisesti ja silloin tällöin herkutelkaa ja nauttikaa! Pliiiis.

NAUTINNOLLISTA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

-1 päivä.

Jes, tänään on se ainoa sallittu herkuttelupäivä. Tavallaan se on huono juttu, sillä herkuttomat päivät ovat sujuneet melko kivuttomasti ja siksi niitä olisi hyvä jatkaa. Tänään on kuitenkin synttärit ja aion nauttia. Herkkulistalla tänään on ainakin tuulihattuja ja prinsessaleivoksia, joiden sisällä on puolukkarahkaa ja omarvaahtoa. Luvassa on myös leipäjuustoa lakkahillon kera sekä kuohuviiniä. Nam nam nam! :)
Muutenkin on mahtava päivä: aurinko paistaa ja työkuviotkin alkavat pikkuhiljaa selvitä. Life is good! At least today. ;D

Ps. Kirjoitan tätä tekstiä kännykällä ja auto-correct tekee siitä haastavaa. Kirjoitin viidesti life is food ennen kuin sain sen korjattua. Life is food voisi kyllä olla hyvä motto elämään, vai mitä? :)

maanantai 12. maaliskuuta 2012

15(-1) päivää jäljellä.

Herkuton elämä alkoi hienosti.. Söin eilen karkkia. :D No, tuo oli oikeastaan vähän liioiteltua. Oikeasti söin yhden karkin. Luin lauantai-iltana kasan naistenlehtiä ja sunnuntaina siivosin lehdet pöydältä pois. Lehtien alta paljastui yksi karkki. Tuijotin karkkia hetken hämilläni: karkkia? meillä? mutta minähän olen lakossa. Sitten nakkasin sen suuhuni, sillä en yksinkertaisesti voinut heittää karkkia roskikseenkaan. Sitä paitsi eihän yhtä karkkia lasketa.

Minulle on käynyt se, mitä niin usein lakkoilijoille tapahtuu.. Kun jonkun asian kieltää täysin, se himottaa entistä enemmän. Itse olen tänään himoinnut kaikkia mahdollisia karkkeja (myös niitä joita en tavallisesti syö), jäätelöä, lettuja ja niin edelleen.. Mutta kuten erääsä nikotiinipurukumimainoksessa sanotaan, niin ensimmäinen viikko on ratkaiseva. "Jos selviät ensimmäisestä viikosta, mahdollisuutesi onnistua moninkertaistuvat", tai jotain sellaista ne väittävät.. Vaikka tupakka- ja herkkulakko ei olekaan sama asia, niin otin silti välitavoitteekseni sinnitellä tämän ekan viikon läpi. Sitä paitsi lakkoni on niin lyhyt että ekan viikon jälkeen se onkin jo melkein ohi. ;)

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

16(-1) päivää jäljellä.

Tästä aamusta lähtien olen totaalisesti herkkulakossa, poislukien syntymäpäiväni. Kielto koskee kaikkia herkkuja ja myös limuja, siideriä ym. Saunajuomaksi sallitaan kerran viikossa sellainen ei-niin-makea luomulimonadi. Ehkä.
Oltuani vartin hereillä iski lettuhimo. Luin lapselle muumikirjaa ja siinä syötiin pannukakkuja retkellä. Ai että! Lettuja kermavaahdon ja hillin kera, ai että..! Mutta ei tule lettuja meidän talouteen seuraavaan pariin viikkoon.

Letuista tulikin mieleen, että suosittelen kaikille Hämeenlinnan suunnalla sunnuntaisin liikkuville piipahdusta Metsänkylän navetta-puotiin (avoinna su 12-15), jossa on myynnissä kaikenlaista vanhaa: ovia, ikkunoita, nauloja jne. Vanhoihin taloihin siis, mutta sieltä löytää myös sisustusjuttuja eli kannattaa poiketa vaikkei remontoisikaan 30-luvun hirsitaloa tms. Ja erityisesti suosittelen viereistä kahvila Leivintupaa (avoinna su 11-15), jossa saa pannukahvia, -pullaa ja -kakkua. Ihana paikka! Löytyvät helposti: kun ajetaan Hämeenlinnasta kohti Aulankoa ja ajetaan siitä vielä vähän eteenpäin niin Navetta on vasemmalla puolella tietä, Leivintupa oikealla. Taitavat oikeastaan olla Hattulan puolella(?). Ja tämäkään ei ollut maksettu mainos. Olen vaan itse ihan hullaantunut paikkaan. :)

perjantai 9. maaliskuuta 2012

sekalainen seurakunta.

Ajattelin tehdä nyt tällaisen sekalaisen postauksen. Mielessäni on pari viikkoa ollut muutama asia, joista on ollut tarkoitus mainita blogissa, mutta sairasteluiden ynnä remontoinnin vuoksi en ole ehtinyt enkä jaksanut kirjoittaa. Eli..

* Vickan ja sairaalakassi. Ruotsin Victorialle ja Danielille, ehkä maailman sympaattisimmalle julkkisparille, syntyi vauva. (Onnea heille!) Ensimmäinen ajatukseni oli: mitä Victorian sairaalakassi sisälsi? Omassani oli silloin aikoinaan iso läjä Lidlin keksisuklaapatukoita, siis niitä twixin kaltaisia. Ne olivat synnytyseväät. No okei, oli siellä myös palautusjuoma (synnytyshän on kuin maraton) ja pillimehuja. Kyllä niillä eväillä yksi vauva maailmaan ponnistetaan. Lisäksi sairaalakassissa oli Se Karkkipussi. Karkkipussi, jonka olin koonnut jo muutama viikko ennen laskettua aikaa ja jonka sisältö oli kovin synkkä. Lakuja, salmiakkia, erilaista lakua, kovia salmiakkeja, täytelakuja, väkeviä salmiakkeja. Lakritsi ja salmiakki ovat kovin rajoittuneesti sallittuja odottajalle, sillä ne nostavat verenpainetta. Minä onneton en saanut syödä niitä laisinkaan, sillä (valkotakki)verenpaineeni huiteli aika korkealla muutenkin. Syytän kyllä korkeasta verenpaineestani sitä, että pidätän hengitystä koko verenpainemittauksen ajan ja sydän hakkaa hulluna. On mahdotonta olla rento ja rauhallinen silloin kun sitä oikeasti edellytetään. No, oli korkeahkon verenpaineen syy mikä tahansa niin fakta on se, että raskausaikana en voinut puputtaa lakua enkä salmiakkia ja tietysti himoitsin kumpaakin aivan järjettömästi. Kestin kuitenkin sitkeästi, sillä tiesin että lopussa odottaa palkinto: Se Karkkipussi. Ai niin ja vauva myös!

Kirjoittajan huomio: Tässä vaiheessa täytyy muistuttaa tosikoille (jos heitä tätä blogia eksyy lukemaan), että vaikka taisteluni karkinhimoa vastaan on totista totta eikä siinä ole (melkein) mitään huvittavaa niin kirjoitan tätä blogia kuitenkin aika kieli poskella. Suurin ongelmani ei siis oikeasti ole selluliitti ja vauva oli odotetumpi ja tärkeämpi kuin mitkään maailman mässyt. Huumorintajuisille pahoittelut tästä täsmennyksestä, kyllä mä tiedän, että te tajuutte.

* Raakasuklaa. Oletteko maistaneet? On kuulemma hyvää, on kuulemma pahaa. On kuulemma terveellistä (vai ehkä "terveellistä"). Tai ainakin terveellisempää kuin tavallinen suklaa. En ole kovinkaan kova suklaafani, joten en ole ollut raakasuklaasta kovin kiinnostunut. Jostain kuitenkin luin, että sen avulla voisi päästä eroon makeanhimosta. Enää en muista mikä jutussa oli ideana. Ehkä vain se, että makeanhimo talttuu pienellä määrällä raakasuklaata eikä enää tarvitse ostella niitä kaupan lisäainenameja ja vetää niitä kilokaupalla. Olisi hauska maistaa sellaista, ehkä?

* Salmari. Olin yllättynyt, kun ystäväni kertoi ottavansa ajoittain salmaripaukun lämmikkeeksi ollessaan syväjäässä. Lisäksi se toimii kuulemma epätoivoisessa makeanhimossa. Olin epäuskoinen. Ajatus jäi kuitenkin kytemään.. Meillä on kotona aika viileää (+ 16-18 astetta) talvisin ja mikään ei ole piinaavampaa kuin tulla pakkasesta sisään Ihan Jäässä ja hytistä koko loppupäivä seitsemän villapaidan ja kahden viltin alla hampaat kalisten. Paukku salmaria voisi ratkaista tuon kaiken? Toiseksi piinaavinta on kärvistellä makeanhimossa (tai olisiko se kuitenkin piinaavainta? Ei, kyllä palelu kuitenkin on kamalampaa). Paukku salmaria voisi viedä makeanhimonkin pois? Tätä täytyy kokeilla. Kiitos I.

* Eräänä iltana makeanhimon kourissa kävin läpi keittiökaappien sisältöä. Löysin säilyketölkillisen persikanpuolikkaita ja jääkaapissa oli rahkaa, sitä pehmeämpää. Soseutin persikanpuolikkaat haarukalla ja sekoitin rahkapurkin kanssa. Aivan sairaan hyvää! Ja niin nopeaa, että tätä pystyy valmistaa kaikkein akuuteimmassakin karkkinhimossa. Siis jos vaan kaapissa on persikkaa ja rahkaa. Jos tämän teko edellyttää menoa kauppaan, osta samantien karkkia. Because you're worth it.

torstai 8. maaliskuuta 2012

armonaikaa 2 päivää ja 3 tuntia.

Herkuttelu on taas ryöstäytynyt pikkuhiljaa käsistä. Ärsyttävää! Onnistuinhan jo hetken syödä melko terveellisesti ja herkuttelu vähentyi, mutta tämä aika jälkeen Oksutaudin on ollut katastrofaalista. Jostain syystä en vieläkään pysty syödä kovin paljoa ruokaa kerralla tai vatsaa kivistää. Nälkä on kuitenkin koko ajan, koska olen niin monta päivää elänyt todella kevyellä ruokavaliolla (jogurtilla ja smoothieilla). Ja kun on nälkä eikä ruoka uopoa, syön herkkuja. Välillä herkkuja himoitessa kävelen hedelmäkulholle, mutta hedelmät etovat jostain syystä nyt ihan kauheasti. Niinpä lasken omenaa tavoittelevan käteni nopeasti ja kitkuttelen nälkäisenä kunnes pääsen kaupan herkkuhyllyille. Painajaismaista!

Koska herkuttelu on näin riistäytynyt hallinnasta, on aika ottaa taas kovat keinot käyttöön: totaaliherkuttomuus 11.-26.3. Lauantaina saan vielä herkutella, mutta sitten se loppuu. Sunnuntaista alkaa täysin herkuton elämä, joka jatkuu lomamatkaamme asti. Herkuttoman elämän aikana kaikki makeat herkut (karkki, jäätelö, leivonnaiset jne. ovat kiellettyjä), ilman poikkeuksia. Jos joku tarjoaa vierailulla pullaa yms., joudun kieltäytyä. Kamalaa, mutta näin se menee. Ainoa poikkeus tässä on 14.3., syntymäpäiväni. Silloin saan toivottavasti kakkua ja illaksi olen luvannut muutamalle ihmiselle kuohuviini- ja tuulihattutarjoilun. (namnamnamnamnam!) Tämän poikkeuspäivän jälkeen palaan kuitenkin taas ruotuun, kunnes astun lentokoneesta ulos Espanjan maaperällä. Siellä saan nauttia paikallisia herkkuja (esimerkiksi churroja, nam.), mutta sielläkään en saa syödä karkkia vaan karkkilakko jatkuu pääsiäismunapäivään asti (muistaakseni 8.4.). Ei muuten ihan kaikkein helpointa minulle olla karkkilakossa lentokoneessa (tax free-namut) saati sitten Espanjassa (ihanat Haribot, joista kaikensorttisia ei edes Suomesta saa).

Edellisistä kokemuksista viisastuneena tiedän, että 16 päivää ( - synttäripäivä = 15 päivää) ilman herkkuja ei tule todellakaan olemaan minulle mikään helppo juttu. Ihan sama. Aion silti onnistua siinä, sillä muuten en saa tätä herkkukierrettä katkaistua. Toisaalta nyt lakko on ainakin selkeä, sillä kaikki makeat jutut ovat kiellettyjä. Enää ei tarvitse väitellä onko marenki karkkia vai ei (ei.), sillä makea se kuitenkin on ja siksi siis kielletty.

Miten aion selvitä? Tsemppaamalla itseäni jo ennakkoon. Syömällä hyvin ja monipuolisesti. Syömällä hedelmiä. Syömällä salmiakkipurkkaa. Syömällä turkkilaista jogurttia kera ananasmurskan. Juomalla vettä. Juomalla teetä. Lukemalla FIT- ja KG-lehtiä. Käymällä salilla (ja lenkillä, ihanaa kun asfaltit alkavat pilkottaa!). Rapsuttamalla kissoja. Kutittamalla lasta. Ehkä myös kutomalla?

Ennen herkkulakkoa aion kuitenkin syödä jääkaapissa odottavan ison prinsessakakkupalasen, jonka mieheni toi minulle naistenpäivän kunniaksi. Herkutteluaikaa jäljellä 2 päivää ja 3 tuntia.

maanantai 5. maaliskuuta 2012

yrjö.

Perjantai-illan paha olo ei ollutkaan pelkästään herkuttelun, liian kahvin ja morkkiksen yhteisvaikutus vaan sain viettää viikonlopun oksennustaudissa. Aah, mitä ihanuutta. Nooooot!

En oikein vieläkään pysty syömään kunnon ruokaa, vaan joudun elämään jogurtilla ja hedelmillä ja muilla välipaloilla. Tavallisen ruoan hajukin ällöttää ja jos sitä joudun syödä, alkaa oksettaa. Mutta kun on syönyt muutaman päivän pelkkiä välipaloja, kaipaa energiaa. Ja kun en voi sitä ottaa kunnon ruoasta, olen tankannut enrgiaa karkeilla. Se taas on... tyhmää. En hyödy karkkien tyhjästä energiasta yhtään ja sitä paitsi karkkien sokeri ei varmaan tee hyvää vatsalle, joka on muutenkin ollut aikamoisessa mylläyksessä. Mutta kun on hirrrveä energiavaje eikä pysty syödä ruokaa, karkinhimo iskee. Ei silloin kiinnosta miettiä, mitä muuta energiarikasta, "tiivistä" voisin mahdollisesti syödä (siis esimerkiksi kuivattuja hedelmiä/rusinoita).

Kunhan saan tämän taudin jälkimainingit talttumaan, aion olla muutaman viikon ilman karkkia/herkkuja. I swear.

perjantai 2. maaliskuuta 2012

ei näin.

Kävin eilen mieheni työpaikalla ja siellä on sellainen namilaatikko, jonne käsittääkseni työntekijät aina ostavat karkkia erittäin pätevistä ja kelvollisista syistä (esim. koska työkaverit ovat joutuneet kuuntelemaan kiukuttelua). Mies tarjosi minulle laatikosta karkkia, mutta kieltäydyin ja totesin, että jos otan yhden, on pakko saada monta.
Koko vierailun ajan laatikko kuitenkin kiusoitteli minua olemassaolollaan ja juuri kun olimme lähdössä, sanoin miehelle että voisin kuitenkin ottaa yhden namin. (Syy: nälkä.) Söin jonkun herkullisen salmiakki-hedelmäkombokarkin ja siitähän se sitten lähti. Hain laatikosta myös susupalan. Lähdimme kauppaan, matkalla yritin tsempata itseäni irti karkinhimosta mm. tuijottelemalla tavoitekuvaani. Ei auttanut. Ostin sitten kaupasta kaksi minipatukkaa (Ahaa ja Susu) sekä Starburst-pötkön (ihana ylläri löytää niitä CM:n hyllystä). Söin välipalaa eikä enää tehnyt mieli karkkia. Silti patukat ja pötkö olivat laukussani, joten pakkohan ne oli syödä. (Ä-lä os-ta kark-ki-a var-muu-den-vuok-si!)

Tänään saimme tyttäreni kanssa ihania vieraita Naantalista asti. Tein meille aikuisille suklaapannacottat (oli muuten todella hyvää! Ohje oli uusimmassa kg-lehdessä) ja ostin lisäksi kahvin kanssa naposteltavaksi Pandan mustikkalakua sekä ranskanpastilleja. Niin että karkkipäivä on huomenna ja olen tainnut jo syödä karkkipäivän herkkuni. Ou jeah.

Paha olo.
Morkkis.
Syypää: minä.

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

uusi motivaattori.

Kävin lapseni kanssa uimassa. Uimalan kelmeässä valossa näin peilissä vilahduksen ahteristani enkä ollut lainkaan tyytyväinen näkyyn. Ihan kuin olisi jotain hiivatin appelsiiniviljelmää katsellut! Sen uintireissun jälkeen ei ole tehnyt mieli mitään herkkuja, ei edes kaapissa olevaa pullaa. Ja jos vähänkin karkkihammasta kolottaa, kaivan muistini syövereistä tuon peilissä näkyneen kuvan ja muistutan vielä kaiken lisäksi itseäni siitä, että muutaman viikon kuluttua olemme Espanjan auringossa. Vähissä vaatteissa. Ehkä myös bikineissä. Ja kas, karkinhimo on tiessään ja tekee mieli lähteä lenkille.

Tänään kaupassa käydessäni lastasin ostoskärryyn poikkeuksellisen terveellistä muonaa. Kärryt pullistelivat kasviksia, yrttejä, juureksia ja hedelmiä, välistä pilkotti rahkapurkkeja ja 100% ruisleipää. Salilla hapot jylläsivät ja lihakset tärisivät, mutta jaksoin joka sarjassa sen viimeisen, tuskallisen toiston. Irvistellen, punanaamaisena, hikeä valuen. Onneksi salilla ei tarvitse näyttää kauniilta.

Uudessa Fit-lehdessä sattui muuten juuri kansijuttuna olemaan joku selluliitin karkoitus-treeni. En ole vielä ehtinyt sen enempää perehtyä juttuun, sillä olen nyt lukenut uusinta kg-lehteä. Luulin, ettei lehdessä olisi paljoakaan asiaa kaltaiselleni ei-YLEENSÄ!-laihduttavalle ihmiselle, mutta pöh luuloilleni. Siinä onkin paljon mielenkiintoisia artikkeleita mm. treenistä sekä lisäksi tosi herkullisia ruokareseptejä. Nam.


Tästä se paranormaalin (eli sileän) ihon tavoittelu lähtee. (Kiitos Okolle termistä, lainasin sitä röyhkeästi.)

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

lauantain opetukset.

Tuli lauantai, karkkipäivä. Odotin koko päivän innolla iltaa ja sitä hetkeä, kun saa ottaa karkkipussin esiin ja herkutella.

Tuli se hetki. Kaivoin kaapin perältä nallekarkkipussin, jonka olin avannut jo edellislauantaina. Ensimmäiset nallekarkit osasin syödä rauhallisesti nautiskellen, mutta sitten käsi alkoi lappaa karkkia suuhun kiihtyvällä tahdilla ja varmasti alle vartissa pussi oli tyhjä. Hups. Taisi olla nälkä.
Opetus nro 1: SYÖ KUNNOLLA ENNEN HERKUTTELUA.

Onneksi kaapissa oli myös toinen karkkipussi, Haribon Stjärne mix. Sekin sitten avautui (nooooou!) ja käsi kulki edelleen vauhdilla karkkipussin ja suun väliä. Onneksi karkit alkoivat maistua.. hmm.. tympeiltä(?) ja olin kerrankin fiksu ja osasin jättää pussin hetkeksi rauhaan. Palasin kuitenkin karkkipussille vielä myöhemmin jostain kumman syystä ja sittenhän se tuttu karkinjälkeinen paha olokin iski.
Opetus nro 2: ÄLÄ PIDÄ VARAKARKKEJA KAAPISSA.
Opetus nro 3: LOPETA KARKINSYÖNTI ENNEN KUIN ON PAHA OLO.

Tänä aamuna teki taas mieli karkkia (ylläri, sillä karkinsyöntihän ruokkii karkinhimoa) ja tiesin, että nyt on ratkaisevat hetket käsillä. Jos nyt söisin loput Stjärne mix-pussista, karkkia tekisi mieli myös sunnuntai-iltana, maanantaiaamuna jne. jne. ja karkkikierre olisi taas valmis. Pystyinkin vastustaa karkinhimoa, hetken. Kunnes ärsyynnyin jostain mitä mieheni teki ja "kostona"/kiukkua lievittääkseni menin kaapille ja kiskaisin karkkipussista kourallisen nameja suuhuni. Ei näin.
Opetus nro 4: ÄLÄ ANNA PERIKSI KARKINSYÖNNIN JÄLKEISELLE KARKINHIMOLLE VAAN KATKAISE KIERRE HETI ALKUUNSA. Perään ainakin sata huutomerkkiä, sillä tämä on ehkä tärkein opetus.
Opetus nro 5: ÄLÄ TUNNESYÖ.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

kummittelevat nallekarkit.

Lapsi nukkuu, mies on pubissa katsomassa jalkapalloa. Tiedän, että olohuoneen kaapissa on "piilossa" avonainen pussi Haribon nallekarkkeja.. Jostain syystä ne kummittelevat kovasti mielessäni, yritinpä tehdä mitä vain. Tällä kertaa aion kuitenkin olla vahva ja viettää iltaa ilman minkäänlaisia herkkuja. Keskityn ajattelemaan sitä, kuinka hyvällä fiiliksellä voin aamulla herätä tietäessäni, että en syönyt nallekarkkeja tai mitään muutakaan illalla. Tsemppiä mulle. :D

Löysin muuten youtuben ihmeellisestä maailmasta tällaisen vanhan karkkimainoksen. Vähän erilainen kuin nykyiset makeismainokset.


ps. Joku oli eksynyt blogiini googlen kautta hakusanalla "näin selviät karkkilakosta". Pahoittelut, mutta täältä blogista ei valitettavasti taida löytyä ohjeita siihen vaan ennemminkin jonkinlaista (toivottavasti) kannustavaa vertaistukea. Voit nimittäin ajatella, että: okei, repsahdin, mutta mulla menee sentään paremmin kuin tuolla blogin kirjoittajalla. :D
Tervetuloa toistekin!

maanantai 20. helmikuuta 2012

flunssan rippeet & makeanhimo.

Olen ollut viikkoja välillä enemmän, välillä vähemmän flunssassa ja nyt laivareissun aikana sairastuin vihdoin flunssaan ihan kunnolla. Reissussa jaksoin vielä ihan hyvin, mutta kotona vietin viikonlopun rippeet sohvalla ja sängyllä maaten. Ja ylläri, karkkia himoiten. Muutenkin karkit ovat pyörineet ajatuksissa sunnuntaiaamusta asti. Nytkin edessäni on kupillinen lakritsiteetä, sillä makeanhimo riivaa edelleen. Ärsyttävää!

Uusi elämäni on muutenkin alkanut vähän tahmeasti. Flunssan takia en tietenkään ole päässyt treenaamaan (buu!) ja vain-yksi-herkkupäivä-viikossa -päätös vaatii näköjään myös jonkinlaisia sääntöjä. Eilen nimittäin söin vanhempieni luona laskiaispullan (huom! vain yhden vaikka halusin useamman) ja tänään ulkoilun jälkeen join pienen kupillisen kaakaota. Tavallaan olen sitä mieltä, että olen onnistunut tähän asti elämään herkuitta ihan ok:sti, mutta toisaalta kaakao ja laskiaispulla ovat kyllä herkkuja. Kaiken lisäksi ensi sunnuntaina emännöin me&i-kutsuja ja en varamstikaan pysty vastustamaan tarjolla olevia herkkuja..

Ehkäpä säännöt menee näin:
- kylässä saa ottaa tarjolla olevia herkkuja, mutta vain vähän
- makeat juomat (kaakao, limu jne.) ovat sallittuja harvoin nautittuna
- poikkeustilanteessa (esim. synttärit) saa syödä herkkuja
- karkkien ostoon tai syöntiin ei ole tekosyitä vaan se on sallittua vain lauantaisin
- kotiin ei myöskään osteta pullaa, kakkua tms. viikolla, poislukien poikkeustilanteet

Sääntöjä (ja erityisesti poikkeuksia) lisätään sitä mukaa kun on tarvetta. :D

lauantai 18. helmikuuta 2012

karkkia ja motivointia.

Risteily oli ja meni. Tukholman kaupat on nyt tyhjennetty ja myös Silja Linen buffetpöydät ovat tyhjät, erityisesti ihana jälkiruokapöytä. Nams. Tänä iltana nautiskelin vielä herkullisia quesadilloja ja nyt edessä on lasillinen kuivaa omenasiideriä sekä nallekarkkeja. Sit riittää. Huomisesta alkaen alkaa jälleen kerran uusi elämä.

Alunperin piti vain aloittaa yksi-herkkupäivä-viikossa-elämä. Olen kuitenkin onnistunut kasvattamaan painoani ja rasvavarastoani muutaman kilon verran. En huitele vieläkään ylipainon rajoilla, mutta olo on tukala ja kaikkea muuta kuin kotoisa. Niinpä aloitan hmm.. jonkinlaisen dietintapaisen rypistyksen. Herkkuja saa siis vain lauantaisin ja silloinkin rajallisesti. Aion myös suunnitella itselleni uuden ja tehokkaamman treeniohjelman ja myös toteuttaa sitä tunnollisesti. Aion muokata ruokavaliotani terveellisempään suuntaan ja muutenkin aloittaa uuden ja paremman elämän. Se ei oikeastaan ole ikinä fiksua vaan aina pitäisi muuttaa elämää pikkuhiljaa ja pala kerrallaan. Tahdon nyt kuitenkin kokeilla tällaista kertarysäystä. Sitä paitsi ei tämä nyt niin valtava muutos ole sillä syön (jatkuvaa herkuttelua lukuunottamatta) suht terveellisesti, liikun ehkä viidesti viikossa ja muutenkin elän melko terveellisesti. Toki aina löytyy parannettavaa ja nyt on niiden parannusten aika.

Löysin jostain netin syövereistä tällaisen Niken kuvan, jonka päätin ottaa motivaatiokuvakseni.
En varmastikaan pääse tuollaiseen kuntoon (ainakaan kesäksi 2012 Ü), mutta motivaatiota tuo ainakin lisää.

Nyt nauttimaan nallekarkeista. :)

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

oh my.

Sporttiviikonloppu oli IHANA!! En ole varmaan ikinä ollut niin hyvillä ryhmäliikuntatunneilla. Kyllä huomaa, että the Nike Blastiin ei revitä ihan puskista niitä ohjaajia. Mahtavuutta!

Ajellessani sunnuntaina kotiin totesin kyytiläisille, että odotin hirmuista karkinhimoa ja "kyllähän mä nyt tällaisesta palkinnon ansaitsen"-tyyppistä perustelua karkkipussille. Sellaista himoa ei kuitenkaan ollut. Siinä vaiheessa. Kotona se kuitenkin iski ja syy oli tämä: oli kamala nälkä (vaikka olin jo syönyt ruoan) ja mies oli ostanut mulle karkkipussin varmuuden vuoksi. <- Tuo on tästä lähin meillä kiellettyä, sillä totta kai syön karkkia, jos sitä kaapissa on. Koko tämän viikon olen ollut jatkuvasti nälkäinen, siis jatkuvasti makeanhimoinen. Varmasti kulutin tosi paljon kaloreita viikonloppuna ja ainakin tänään salilla huomasin, ettei hiilarivarastoni olleet vielä täyttyneet eikä treeni siksi sujunut. Mutta tuntuu siltä, että nälkä on tavallaan jäänyt päälle. Olen mielestäni syönyt nyt paljon ja melko monipuolisesti (ruokaa, kasviksia, hedelmiä, puuroa, täysjyväleipää, rahkaa jne. jne.) ja tietysti olen höystänyt tätä ruokavaliota joka päiväisellä laskiaispullalla. Nyt tuntuu siltä, että paino on noussut ja vyötärö leventynyt ja nälkä on ja pysyy. Mitä ihmettä?! Huomenna lähden tyttösen ja I-ystäväisen kanssa laivalle, jee! Aion nauttia buffetin herkuista, myös niistä makeista. Aion myös piipahtaa tax free:ssa (useammankin kerran) ja ostaa karkkia sekä hyttiin että kotiin. Mutta sitten.. Sitten aloitan taas kerran lähes herkuttoman elämän, sellaisen, jossa herkkuja saa lauantaisin. Siis vain ja ainoastaan lauantaisin. Ja koska nämä toistuvat pyrkimykseni herkuttomuuteen ovat jo surkuhupaisia, niin toivon, että te blogin lukijat autatte minua onnistumaan. Kertokaa kaikki vinkkinne, joista voisi olla minulle apua. Miten motivoitte itseänne herkuttomuuteen? Millä tyrehdytätte hirvittävän makeanhimonne? Laittakaa vinkkejä, anelen! Nyt on pakko onnistua. Ei voi olla kovin vaikeaa olla ilman herkkuja kuutta päivää. Eikö niin? :)

Jos ette halua kirjoittaa vinkkiä kommenttilaatikkoon kaikkien nähtäville, niitä voi lähettää myös sähköpostiosoitteeseen mylifewithoutcandy gmail.com.

torstai 9. helmikuuta 2012

kierre.

Olen selviytynyt parin viikon ajan melko hyvin lauantaisesta karkkipäivästä. Tarkoitan tällä sitä, että karkkipäivää seuraavana päivänä (toisin sanoen sunnuntaina) ei ole ollut mikään ihan hirveä karkinhimo. Luulen tämän johtuvan siitä, että olen herkutellut lauantaisin maltillisesti vain ehkä maksimissaan 300g painoisella karkkipussilla (sen Jumbopussin tai 500g irttarisäkin sijaan).

Mutta mitä tapahtuu, kun syö lauantaina karkkipäiväkarkit ja sunnuntaina vaalivalvojaiskarkit? Maanantaiaamuna on kamala karkinhimo ja on tyhjennettävä kiposta eilisillan karkkijämät. Illalla mies onneksi tajusi salilta tullessaan tuoda suklaalevyn, sillä sinä iltana oli olo, että on IHAN oikeasti saatava karkkia. Suklaisen maanantain jälkeen tiistaiaamuun herätessä ensimmäisenä ajatuksissa oli karkit ja se, että niitä on saatava. Onneksi tiistaina oli hääpäivämme ja olimme sopineet viettävämme sitä rauhallisesti kotona, leffaa katsoen ja thairuokaa syöden. Arvasin, että ruoan jälkeen tekee mieli makeaa, joten kävin jumpasta tullessani hakemassa meille pussillisen lakuja. Ja taas aamulla oli karkinhimo.

Siinä vaiheessa tajusin onneksi kamppailla karkinhimoa vastaan. Eilisillan vietin urheilulehtiä lukien ja herkuttelin mango-passionsmoothiella ja myslipatukalla. Tänään ei ole ollut karkinhimoa.

Karkinsyönti siis todellakin ruokkii karkinhimoa. Onneksi tulevana viikonloppuna en taida ehtiä/jaksaa herkutella laisinkaan, sillä olen menossa tänne. Ihana sporttiviikonloppu siis tulossa! Toivottavasti pysyn terveenä.

maanantai 6. helmikuuta 2012

tah-too.

Söin eilen (vaalistudio)karkkeja ja aamulla napsin pois loput niistä. Karkinsyönti aamulla on aina huono idea ja etenkin silloin kun on näin väsynyt. Olen sen jälkeen himoinnut karkkia ihan tajuttomasti. En tiedä mikä on pidätellyt (laiskuus ehkä?), etten ole vielä kipaissut kauppaan. Himoitsen jopa suklaata, jota en oikeastaan ikinä itse osta enkä ainakaan himoitse. Toivottavasti mieheni tuo karkkia kuntosalilta tullessaan tai sitten on piru irti.

Nyt taidan tehdä kaakaon.

ps. Tämä karkinhimo on varmaan seurausta siitä, etten ole kahteen päivään muistanut syödä kromitablettiani. Äh!

lauantai 4. helmikuuta 2012

karkkipäivä, paha olo.

Ostin karkkipäivän karkiksi rasiallisen Pandan lakritsifudgea. Herkkua! En kuitenkaan saanut edes koko laatikoista syötyä ennen kuin tuli paha olo. "Eihän niitä karkkeja edes ollut kovin paljoa", totesi pahaa oloani ihmettelevä mieheni. Rasiassa karkkimäärä näyttikin melko pieneltä, mutta nyt kun tyhjät karkkipaperit lojuvat sohvapöydällä niin määrä näyttääkin aika paljon suuremmalta.

Täytyy varmaan karkkipäivän karkkimäärää rajoittaa, koska en kestä tätä pahaa oloa (ja pientä morkkista herkuttelusta).


keskiviikko 1. helmikuuta 2012

nam!

Tämän kivan päivän kruunaa saunalimuna BIONADE inkivääri-appelsiinilimu (luomua). Todella hyvää, ei kovin makeaa. Suosittelen lämpimästi!


keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Uusi Vuosi.

Kaikkiaan tietää, että Uutena Vuotena alkaa uusi elämä: paheet lopetetaan, liikunta ja mietit aloitetaan jne. Joillain Uusi Vuosi sijoittuu joulu- ja tammikuun vaihteeseen, toisilla syksyyn. Oma Uusi Vuoteni alkaa nyt.
Aion ihan tosissani pyrkiä eroon herkuttelusta (tänään söin vajaan pellillisen mokkapaloja), aion mennä ajoissa nukkumaan ja salin/jumppien lisäksi aion löytää sellaisen liikunnan ilon, että lähden mieluimmin ulos kuin jään sohvalle. Aion myös lopettaa murtumisen (saanko töitä, koska palaan töihin, mitä haluan tehdä "isona" jne.) ja keskityn nauttimaan tästä lapsen kanssa olemisesta.
Hyvää yötä. :)

Ihan pakko.

Lauantaina oli karkkipäivä. Sen jälkeen olen herkutellut joka päivä (paitsi ehkä sunnuntaina?), mutta ihan vain kun on ollut ihan pakko.

Maanantaina söin pois levyllisen joulusuklaata. Se oli ihan pakko ostaa lauantaina, kun citymarketissa oli loput joulukarkit -50% ja tuo kyseinen suklaalevy on niin kallis (n.4,5€), etten koskaan raaski ostaa sitä oikeaan hintaan. Ja sitten se kiusasi olemassaolollaan koko ajan niin se oli ihan pakko syödä pois mahdollisimman nopeasti.

Eilen olin mieheni kanssa lätkämatsissa ja meinasin, että on ihan pakko ostaa sinne karkkia. Karkinhimo iski joskus iltapäivällä ja ajattelin, etten voi keskittyä peliin jos himoitsen karkkia koko ajan. No, selviydyin ensimmäisestä erästä ilman karkkia, mutta sitten erätauolla mieheni haki minulle kahvin. Kahvista jäi epämiellyttävä maku ja tunkkainen hengitys, eikä kummallakaan ollut purkkaa mukana. Toisella erätauolla menin sitten ostamaan purkkaa, mutta sitäpä ei ollutkaan tarjolla. Oli siis ihan pakko ostaa pikkupussi salmiakkiaakkosia. Ihan vain, että hengitys tuoksuu salmiakille eikä tunkkaiselle kahville.

Tänään olen taas flunssassa (joku on/off-flunssa kiusaa minua) ja tuntuu siltä, että kun en kerran pääse salille niin on sitten ihan pakko mennä illalla sohvalle karkkipussin kera.

lauantai 21. tammikuuta 2012

miksi?

Miksi aina käy niin, että karkkia on vähän jäljellä kun karkkipahaolo iskee ja silti on ihan pakko syödä ne viimeisetkin karkit. Yök.

perjantai 20. tammikuuta 2012

keittiö.

Joskus kauan aikaa sitten lupasin ennen ja jälkeen -kuvat keittiöremonistamme, siitä aikasyöpöstä, jonka takia en aikoihin ehtinyt tännekään kirjoittaa. Keittiö ei ole vieläkään ihan valmis, sillä puulieden muuraus viivästyi ja saamme lieden vasta keväällä tai kesällä. Tässä kuitenkin lupaamani kuvat.

Ensin muutama ennen-kuva.. Sori, etenkin tämä ensimmäinen kuva on todella suttuinen. Ei ole minun ottamani. ;)


Ja tässä sitten tulos remontin jälkeen


Tuohon kaapiston vasemmalle puolelle pitäisi siis saada se puuliesi.

Ja tässä vielä lähikuvaa meidän ihanasta lattiasta. Rakastan näitä lattioita!

Tämmöista tänään. :)

torstai 19. tammikuuta 2012

pikkulauantain lakua.

Eilen tein sen kaikkein pahimman virheen, mitä karkkilakkoilija, herkkujen vähentäjä tai laihduttaja voi tehdä: menin nälkäisenä kauppaan. Yritän parhaani mukaan välttää tätä, mutta eilen unohdin ottaa salille palautusjuoman mukaan ja huonostihan siinä sitten kävi. Ostin pussillisen lisäaineetonta lakua.

Itsehillintäni on parempi kuin ennen (mutta vain hiukan) sillä en kuitenkaan avannut pussia kassalla, matkalla kotiin enkä edes kotona! Pussi sai odottaa koskemattomana keittiön pöydällä muutaman tunnin, kun söimme, siivoilimme, laitoimme tyttösen nukkumaan jne. Sitten illalla oli ihana heittäytyä sohvalle ja avata lakupussi. Aah!

Enkä edes suostunut potemaan huonoa omaatuntoa karkkipussista, sillä:
- se oli vain pieni pussillinen
- karkit olivat lisäaineettomia
- eilen oli keskiviikko eli pikkulauantai eli pikkukarkkipäivä ;)

No okei, vähän tuli morkkis siinä vaiheessa, kun tv:stä tuli Jutta ja superdietit-ohjelma. Höhlä ohjelma!

ps. Citymarketissa on irtokarkit tarjouksessa (6,49€/kg) torstaista sunnuntaihin. Tiedän siis mihin suuntaan lauantaina. ;)

maanantai 16. tammikuuta 2012

Pohdintaa.

Lauantain karkkipäivästä on ikuisuus, kohtahan olen jo kärvistellyt kaksi päivää karkitta. Ostin tänään sellaisia lasten herkkuvanukkaita makeanhimon varalle ja onneksi kuivakaapissa on herkullinen teevalikoima, johon kuuluu muun muassa omenapiirakan, polkkakarkin, lakritsin ja suklaan makuiset teet. Harmi vain, etteivät ne yleensä toimi karkinhimossa, yleismakeanhimossa kylläkin.

Olen vähän flunssainen ja toivon, että flunssa puhkeaisi kohta "täyteen kukkaan", jotta saisin sairastaa sen pois eikä se häiritsisi elämääni ja treenejäni kovin montaa viikkoa laimealla läsnäolollaan.

Alkava flunssa sai minut pohtimaan tällaista: saako kipeää lasta hemmotella herkuilla vai opettaako silloin lapsen lohtusyömäriksi? Muistan kuinka itse kipeänä sain limsaa ja jotain herkkua, pötkötin sohvalla viltin alla ja luin äidin kirjastosta tuomia kirjoja. Kurjasta olosta huolimatta se oli ihanaa! Nykyisin kun olen kipeä, väsynyt tai muuten vain muka elämän kaltoin kohtelema, tahtoisin hautautua sohvalle peiton alle kirjan ja herkkujen kera. Olen siis pienenä oppinut, että tuo tuttu kaava tuo lohtua ja mukavuutta kurjuuden keskelle. En nyt tarkoita syyttää vanhempiani karkinhimostani, sillä olen edelleen kiitollinen siitä, että sain viettää sairaspäiväni tuolla tavoin. Siksi tahtoisinkin tarjota lapselleni samat edut hänen sairastaessaan. En kuitenkaan tahdo tehdä hänestä samanlaista mukavuudenhaluista karkkiaddiktia kuin itse olen. Onko ihminen kuitenkin syntyjään makeanhimoinen, mukavuutta tavoitteleva olento vai opetammeko me vanhemmat, isovanhemmat ja muut läheiset aina uudelle sukupolvelle vanhat tottumuksemme, jotka olisi oikeasti ehkä hyvä jättää opettamatta? Ja onko se oikeastaan kovin haitallista, jos tässä vauhdikkaassa ja viriketulvan täyttämässä maailmassa silloin tällöin tahtoo käpertyä sohvalle herkuttelemaan ja lukemaan, rentoutumaan? Ehkä sallin sen lapselleni. Ai niin, ja itselleni myös. Ilman huonoa omaatuntoa.

lauantai 14. tammikuuta 2012

?

Tämä blogin kirjoitus ei oikein nyt enää ota onnistuakseen.. Kun tietää, ettei ole kirjoittanut aikoihin, kynnys kirjoittaa kasvaa koko ajan. Annan blogille vielä yhden mahdollisuuden, sillä tätä on ollut hauska kirjoittaa. Toivottavasti saan aikaiseksi nyt kirjoittaa hiukan useammin. Toivottavasti tekin annatte blogille vielä mahdollisuuden, vaikka lähiaikoina tauot ovatkin venyneet aivan liian pitkiksi.

Jouluna tuli hiukan herkuteltua ja aloitinkin tämän vuoden muutaman kilon painavampana kuin tahtoisin. Päätin eilen, että tiputan ne pari kiloa mahdollisimman pian, mutta ihan vain liikunnalla ja kevyemmällä ruokavaliolla. Silti tätä kirjoittaessani seurarani on jumbo-kokoinen karkkipussi. No, aloitan huomenna. ;)