torstai 7. huhtikuuta 2011

hiljaista.

Tajusin juuri, etten ole syönyt kromitabletteja ainakaan viikkoon. Silti karkkia ei ole tehnyt mieli mitenkään erityisen paljon. Tai siis, karkkia ei ole tehnyt mieli lähes ollenkaan. Hiljaista on siis ollut tämän karkkiaddiktin päässä, kun siellä ei ole koko ajan joku ajatus kiljumassa karkinsyönnin puolesta ja sitten joku toinen yrittämässä sanoa, että ei karkkia saa joka päivä syödä. Ja en ole hullu vaikka tää hullulta kuulostaakin! :) Ihan varmasti te karkkiaddiktitoverit tunnistatte tällaisen tilanteen:
Ääni 1: Karkkiaaaaa. Karkkiaaaaa. Nallekarkkeja. Tv-mix. Suklaarusinoita. Lakua. Pätkistä. Karkkiaaa!
Ääni 2: Ei saa syödä karkkia. Se on vaan turhia lisäaineita, sokereita ja kaloreita.
Ääni 1: Karkkiaaaaa. Karkkiaaaaa. Nallekarkkeja. Tv-mix. Suklaarusinoita. Lakua. Pätkistä. Karkkiaaa!
Ääni 2: Hyss. Ei karkkia. Viiden päivän päästä on karkkipäivä, sitten saa ostaa pikkupussin.
Ääni 1: KARKKIAAAAAA! KARKKIAAAA! KARKKIAAAA!!
Ääni 2 sanoo vielä jotain, mutta en enää kuuntele, sillä olen jo matkalla kauppaan.

Olen kyllä tälläkin viikolla "vahingossa" syönyt vähän suklaata, sillä eilen olin mammakaverillani ja siellä kahvin kanssa söin muutaman palan suklaata ja toissapäivänä ostin SpiceIce:sta pyörremyrskyn, johon valitsin kahta erilaista suklaata mausteeksi. En edes tajunnut syöväni karkkia (vaikka suklaatahan ei lasketa karkiksi) ennen kuin kahvitteluseuralaiseni huomautti asiasta. Tai siis kysyi "miten karkkilakko sujuu?" ja katsoi jäätelöannosta merkitsevästi. :D (Terveisiä vaan Sintskalle.) Mutta näistä vahinkorepsahduksista huolimatta karkinhimo ei siis ole ollut mikään ylitsepääsemätön vaan päinvastoin sitä ei oikeastaan ole ollut. Uskaltaisinkohan jo siirtyä kokeilemaan karkkipäivää? Jotenkin se vaihtoehto houkuttaa näin viikonlopun lähestyessä. Toisaalta onko järkeä opettaa itseä siihen, että lauantaisin saa karkkia, kun nyt kuitenkin yritän opetella tuntemaan sen oikean karkinhimon kaikista niistä opituista karkinsyöntitilanteista..? Ehkä mulle karkkipäivä tarkoittaa jatkossa sitä, että saan syödä kerran viikossa karkkia, jos sitä sattuu jonain päivänä tekemään mieli. Mutta etten saa syödä karkkia vain siksi, että nyt on karkkipäivä. Hmm.. 

Äh, kuinka vaikeaksi ihminen voikaan oman elämänsä tehdä!

1 kommentti:

  1. Täällä tuo ykkösääni yltyy siihen "Karkkiaa! Pakko saada, tai puren joltakulta pään irti!!", jolloin olen matkalla kauppaan. Vastaväitteitä ei enää tarvitse yrittää.

    Huomioita karkkilakosta:
    1.sokeriton suklaa on vähän niinkuin karkiton karkki.
    2.karamellipussin luovuttaminen miehen haltuun on julmaa ja ihmisrääkkäystä
    3.kuinka sokerista VOI päästä eroon, kun kuulema marinoimattomassa kanassakin on sokeria. Mitä? ->Kaupassa:"saisinko maustamatonta kanaa vain kanan omalla sokerilla"?

    VastaaPoista