torstai 17. maaliskuuta 2011

päivä 3.

Palaan vielä eiliseen aiheeseen eli kromiin. Kromi vaikuttaa verensokerin säätelyyn ja sitä kautta sen väitetään hillitsevän makeanhimoa. Kuulostaa melko järkevältä. Miksi sitten tutkimuksissa ei ole vahvaa näyttöä kromin toimivuudesta? Ehkä siksi, että makeanhimoa on monesta syystä ja kromi ei poista kaikkia niitä syitä.

Itselläni on ainakin neljää erilaista makean-/karkinhimoa: on oikeaa karkinhimoa, jolloin haluan herkutella ja syödä karkkia. Tällaista karkinhimoa ei oikeastaan ole kovin usein, ehkä kerran viikossa tai kahdessa. Joskus karkinhimoni on tunnesyömistä, jolloin haluan lohduttaa tai palkita itseäni karkeilla. Onneksi silloin, kun elämä on tasaista arkea, tunnesyömistä ei tarvita. Karkit ja muut herkut ovat myös totuttu tapa, josta on mahdollista oppia pois tai voinhan myös vaihtaa terveellisempään naposteltavaan. Mutta usein karkinhimoni johtuu verensokerin voimakkaasta laskusta (tulen ärtyneeksi ja karkkia on pakko saada tai saan raivarit). Ehkäpä tähän karkinhimoon voisin saada avun kromista. Jos tabletit todella auttavat ja vievät pois verensokerikarkkihimon, olen jo selättänyt yhden ison karkkipeikon - ehkä sen kaikkein isoimman. Tunnesyömisen sijasta voin esimerkiksi lähteä lenkille tai salille tai käpertyä teemukin ja lehden kanssa nojatuoliin, tapaherkuttelusta voin opetella pois ja oikeaan karkinhimoon auttaa itsekuri (tai joskushan voi jopa antaa itselleen luvan karkkeihin).

Olen jo paljon luottavaisempi tämän karkittoman elämän onnistumisen suhteen. Minä pystyn tähän!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti