päätös.

Kun tulen lomalta, alkaa oikeasti my life without candy. En enää halua syödä karkkia. Tiedän, että tästä tulee vaikeaa, mutta haluan voittaa vaikeudet ja päästä irti karkista. En halua ylimääräistä sokeria ja lisäaineita kehooni. En halua antaa rahojani makeisfirmoille enkä halua pilata hampaitani. En halua olla sokerin orja.

Miten aion onnistua tavoitteessani? En tiedä. En uskalla uskoa onnistuvani. Tässä kuitenkin muutamia keinoja, joiden avulla yritän onnistua.

- Toivon saavani mieheltäni paljon tukea asiassa, vaikka toki päävastuu karkittomasta elämästä on itselläni. Mieheni tykkää herkuista melkein yhtä paljon kuin minä (tosin hän suosii suolaisia herkkuja makeiden sijaan) ja siksi tiedän, ettei hän tule aina olemaan kovin hyvä tukija karkittomassa elämässäni. Jos hän haluaa herkutella, olisi varmasti mukavampaa antaa minullekin lupa herkkuihin. Voin kuvitella, että sipsipussin hohto ja houkutus himmenee, kun vaimo kärvistelee vieressä karkinhimoisena.  Ja itseni tuntien voin jo nyt myöntää, että karkinhimoisena tulen syyttämään miestäni tästä kaikesta. "Sä et vaan anna mun ostaa karkkia kun sun mielestä mä oon läski." Ja selvyyden vuoksi, mieheni ei ole koskaan viitannut mihinkään tällaiseen (ehkä osittain siitä syystä että en ole läski).

- Ymmärrän, että yksi tai kaksi (tai kaksikymmentä) repsahdusta ei tarkoita, että minun pitäisi lopettaa karkittomuus ja palata takaisin karkkien kyllästämään elämääni. Repsahduks(i)en jälkeen kokoan itseni ja jatkan valitsemallani tiellä. Repsahdukset kai vähän niin kuin kuuluvat kaikenlaisiin elämäntapamuutoksiin ja dietteihin, ainakin silloin kun muutokset tehdään yhtäkkiä ja ehdottomasti. (Tiedän, että totaalikieltäytyminen lisää himoa siihen kiellettyyn kohteeseen. Olen kuullut ja lukenut sen tuhansia kertoja. Mutta kohtuullisuus ja asteittainen karkkien vähentäminen ei ole toiminut minulla, kuten olette ehkä huomanneet.)

- Lisämotivaationa toimivat palkinnot. Saan palkinnon oltuani karkitta kuukauden sekä kolme, kuusi ja kaksitoista kuukautta.  Palkintojen pitää olla äärettömän motivoivia, ei mitään tyyliin "kun olen ollut kuukauden karkitta, saan ostaa Me Naiset tarjoushintaan 1,95€" tai "vuoden karkkilakon jälkeen pääsen Chico'siin syömään". Palkintobudjetti on kuitenkin rajallinen, olenhan kotiäiti.. Tosin jos säästän kaikki rahat, jotka entisessä elämässäni laittaisin karkkeihin, olen vuoden päästä lähes miljonääri. ;)

Kate Moss for Longchamp, kuva täältä.

Jos budjettia ei olisi, puolen vuoden karkkilakkoilun jälkeen saattaisin ostaa syötävän söpön Lolita-pöytävalaisimen ja vuoden karkittoman elämän jälkeen saisin palkkioksi Kate Moss for Longchamp-malliston travel bagin hiekanvärisenä. Nyt täytyisi kuitenkin keksiä hieman kevyemmälle kukkarolle sopivat motivaattorit. Ja ikävä kyllä kevyempi, parempi ja terveempi olo ja sokeriaddiktiosta vapaa elämä eivät riitä palkinnoksi. Nyt tuokin kuulostaa tarpeeksi hyvältä ollakseen ainoa karkittoman elämän palkinto, mutta kun armoton karkinhimo iskee, minulla on oltava mielessä jotain johon keskittyä. Joku esine tai asia, johon keskittää kaikki ajatukseni niin, että tahto saada se tavara tai muu juttu on suurempi kuin tahto saada sokeria ja lisäaineita kehooni. (Vau, tuopa ei kuulosta yhtään materialistiselta..) Nyt pitäisi vain keksiä, mitä ne palkinnot voisivat olla. Kylpyläloma? Uudet verhot? Lehtitilaus? ... Jos teillä lukijoilla on ideoita, kertokaa!