Karkiton elämä on kyllä minun tapauksessani ollut kaikkea muuta kuin karkitonta. Mutta ehkä tämä on vain alkukankeutta.. :) Tänään mieheni osti (painostuksestani) Lakrisal-pötkön, josta halusin maistaa "vain yhden". Mies taisi saada pötköstä kaksi tai kolme pastillia, minä napsin muut. Mutta eihän tuota nyt oikeasti voi laskea karkinsyönniksi, eihän? Pari hassua pastillia vain.
Kävin tänään kampaajalla, kun mummo ja pappa olivat vahtimassa vauvaa (joka nukkui koko sen ajan kun olin poissa). Kiitokseksi hain lastenvahdeille (ja itselleni ja miehelleni) tuoreet munkkipossut leipomosta. Nam nam. Tästä huolimatta sain lähes itkupotkuraivareiden kaltaisen kiukkukohtauksen, kun mies päätti ettei me tehdäkään lettuja vaikka niin oli eilen sovittu. Sokeriaddikti, minäkö? Ehei.. ;)
Äh, olen tässä puoli tuntia yrittänyt kirjoittaa yhdestä tänään tapahtuneesta sähläyksestä /ajatuskatkosta, mutta en osaa muodostaa selkeitä lauseita, joiden avulla voisin sen kertoa. Huvittavaa tässä on se, että kappale olisi alkanut näin: En tiedä johtuuko tämä aivotoiminnan radikaali heikkeneminen superväsymyksestä, äitiyslomailusta, karkkien liiasta syömisestä (eli lisäaineiden yliannostuksesta) vai kaikista näistä yhdessä, mutta.. Joo-o, aivot ei toimi nykyisin yhtään (syytän äitien kroonista väsymystä) ja se aiheuttaa välilä aika koomisia (joskus myös noloja) hetkiä.
My Life Without Candy ei ole oikeasti karkiton blogi. Täällä tasapainoillaan herkuttelun ja terveellisen syömisen välillä. Juttu lipsuu runsaasti myös liikunnan, hyvinvoinnin ja arjen puuhien pariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti