lauantai 19. helmikuuta 2011

epätoivon päivä

Olen himoinnut karkkia heräämisestä asti. En muista hetkeen kärsineeni näin pahasta karkinhimosta. Tuoreilla äideillä ei tosin ole se kaikkein paras muisti, joten voi olla että eilen, toissapäivänä ja sitä edellisenäkin päivänä karkinhimo on ollut juuri näin kova.

Vaikka kuinka väitetään, että karkinhimo lähtee 15 minuutissa niin ei se kyllä lähde. Olen ollut seitsemästä asti hereillä ja himo on edelleen tallella. Söin esiaamupalaksi jääkaappiin jääneen letun omenahillon ja kermavaahdon kera ja aamupalalla vispipuuroa ja kaksi reissumiestä. Ei pitäisi olla siis ainakaan nälästä johtuva karkinhimo. Ehkä perjantaipussini oli liian pieni ja kehoni vaatii lisää karkkia?

Päätin tehdä vispipuuroa aamupalaksi, jos vaikka makeanhimo lähtisi sillä. Meiltä olikin päässyt pakkasesta puolukat loppumaan, joten päätin tehdä kokeiluna puuron mustaviinimarjoista. Siitä tuli tosi hyvää! Sokeria lorahti sekaan vähän reilummin, mutta se ei oikeastaan haitannut kun mustaviinimarjat ovat kuitenkin aika happamia. Puuron visuaalinen ilme oli melko vinkeä, sillä väritys ei todellakaan ollut vaaleanpunaisen puolukkapuuron kaltainen vaan lähinnä kirkas pinkkiin vivahtava punainen. Mielestäni puuro näytti punajuuresta tehdyltä ja mies ei ole mikään punajuuren suurin ystävä, joten sanoin miehelleni näin: "En voi sanoa miltä toi puuro näyttää, koska sitten sä et söisi sitä.", johon mies vastasi: "No? Ai istukalta vai?". Ööh, no ei. Olipa sitten kiva syödä istukkapuuroa, nam nam.

Karkinhimossani päätin, että nyt otan itseäni niskasta kiinni ja aloitan oikeasti sen karkittoman elämän, sillä tämä jatkuva karkinhimo on ärsyttävää ja aiheuttaa epätoivoa: enkö ikinä pääse eroon karkin syömisestä? Lomamatkamme alkuun on kuitenkin vain alle viikko aikaa ja tiedän ihan varmasti syöväni loman aikana paljon karkkia. Niinpä ei ole ehkä järkeä nyt aloittaa karkitonta elämää ja sitten aloittaa kahden viikon karkkipäivää. Eikö vain? Ehkä syön nyt ennen lomaa (kohtuullisesti) karkkia ja matkan jälkeen aloitan ihan, ihan, ihan oikeasti karkittoman elämän. Ja onneksi tuo loma-ajan karkinsyönti ei voi olla aivan päätöntä, sillä siellä ei edes myydä isoja karkkipusseja. Tai ei ainakaan myyty silloin kun viimeksi olin siellä. Jos syön vaikkapa suklaapatukan päivässä niin se on kuitenkin paljon vähemmän kuin mitä söisin Suomessa normaalisti. Niin että oikeastaan loman karkkeja ei edes voi laskea karkeiksi.

2 kommenttia:

  1. Mä ite oon onnistunut vähentämään Valion uuden mustikka-vadelma? mehukeiton avulla. Siinä ei ole lisättyä sokeria ja sitä voi käydä suoraan purkista (ällöä, tiedän) hörppimästä vähän väliä. Alunperin ostin sitä tytölle aamupuuron joukkoo, mut olenki ite jäänyt siihen koukkuun..! Kokeileppas
    Nimimerkillä Kannan niitä selkä vääränä lähäristä kotiin..

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkistä! Täytyypä ehdottomasti kokeilla. :)

    VastaaPoista