päivä 27.

Tiedättekö niitä päiviä, jolloin tuntuu että koko maailma on kääntynyt sua vastaan vaikkei oikeasti mitään ihan kamalaa ole tapahtunut? Tänään on juuri sellainen päivä.
Vauva ei ole nukkunut koko päivänä, vaan on ollut ihan yliväsynyt ja siksi kiukkuisempi kuin ikinä. Olo on ollut epätoivoinen, riittämätön ja surkea pienen raivokasta itkua kuunnellessa. Ja kun vihdoin kerran sain hänet nukkumaan niin meidän naapuritalon mummo aloitti lumityöt (vaikkei ole satanut lunta) eli hakkasi metrin korkuista, jäätynyttä lumikasaa metallilapiolla niin, että vauva heräsi siihen mekkalaan. (Myöhemmin sama mummo muuten rapsutti lapiolla koivun rungosta lunta. Eikö ole oikeasti parempaa tekemistä?!)

Kaikki mahdolliset mummot ja elämäänsä kyllästyneet keski-ikäiset matamit ovat mulkoilleet ja kyylänneet mua, kun jouduin käydä kitisevän vauvan kanssa terveyskeskuksessa hakemassa itselleni muutaman rokotteen. Yksi nainen tuijotti mua koko sen ajan, kun puin vauvalle talvitamineita ja mutisi jatkuvasti miehelleen jotain meistä. Kuulin vain yksittäisiä sanoja, joten en tiedä mitä hän sanoi, mutta ärsytti suunnattomasti. Kuiskiminenkaan ei ole kohteliasta, mutta ois se kuitenkin ehkä kivempaa kuin että mutistee niin, että toinen tajuaa että siitä puhutaan muttei kuule mitä sanotaan. Ja voi ihan avata suunsa ja sanoa suoraan, jos on jotain asiaa.

En meinannut saada tietokonettakaan auki, kun läppärimme on ihan hajoamispisteessä eikä mies ole useista lupauksista huolimatta vienyt tätä korjaukseen. Tunnin räpeltämisen jälkeen kone kuitenkin aukesi.
Ja sain kolme rokotusta: kumpaankin käsivarteen ja toiseen kankkuun. Ne särkee todella paljon ja se kiukuttaa. Olisin halunnut mennä purkamaan päivän aiheuttamaa kiukkua kuntosalille, lenkille tai johonkin, mutta rokotusten aiheuttaman lihaskivun takia en voi tehdä tänään mitään kovin liikunnallista. Sitä paitsi kerran menin rokotuksen jälkeen salille ja mun käsi oli kaksi viikkoa kipeä! En siis suosittele.

No, tämän kaiken urputuksen ja jupinan tarkoitus oli havainnollistaa, että tänään ei ole ollut kovin nautinnollinen ja ihana päivä. Meinasin marssia kauppaan ja hukuttaa kiukkuni karkkipussiin, mutta onneksi pystyin juuri ja juuri vastustamaan kiusausta.  Nyt oli kyllä repsahdus lähempänä kuin kertaakaan aikaisemmin (jos ei lasketa mukaan sitä viime lauantain repsahdusta). Ja onneksi sain vähän herkkuja kuitenkin. Mies nimittäin toi töistä tullessaan sellaisen ison pussin erilaisia jogurtilla päällystettyjä herkkuja ja vielä ihan pyytämättä. :)

Täytyypä vielä todeta, että mulla on asiat ilmeisesti aika hyvin, kun mun "kauhein päivä ikinä" koostuu vauvan kiukuttelusta, mulkoilevista mummoista ja särkevistä raajoista.