En jaksanut tehdä ruokaa, joten sön lounaaksi ne vähät ruoanjämät, jotka löysin jääkaapista. Liian kevyt lounas kostautui heti ja iltapäivän herkutteluhetki ryöstäytyi käsistä. Söin niin paljon Jaffa-keksejä, että nyt on paha olo. Kaduttaa vähäsen. Ja harmittaa, koska nyt Jaffa-keksit on loppu.
Karkinhimoa ei ole ollut moneen päivään ja jaksan edelleen ihmetellä sitä. Ennen himoitsin karkkia joka päivä, vaikka olisin syönyt paljon muitakin herkkuja. Nyt riittää pulla (tai paketillinen keksejä) päivässä ja silti karkinhimo pysyy poissa. Karkinhimoa ei laukaissut edes se, että näin kadulla pojan syömässä Twix-patukkaa. Tai se, että lukemassani kirjassa eräs hahmo söi viinikumeja. En ole sortunut, vaikka olen mennyt kauppaan nälkäisenä, väsyneenä ja karkkia himoiten. Olen todella hämmentynyt. Luulin, etten pääsisi karkkiaddiktiostani ikinä eroon ja nyt näyttää siltä, että voisin hyvinkin onnistua. Jos siis tahtoisin. Mutta en kuitenkaan usko olevani valmis luopumaan karkista kokonaan. Ehkä en kuitenkaan tarvitse sitä ihan joka päivä tai edes ihan joka viikko.
ps. Kirjassa hahmo imeskelee viinikumeja. Ei viinikumeja imeskellä, niitä pureskellaan. Eikö?
My Life Without Candy ei ole oikeasti karkiton blogi. Täällä tasapainoillaan herkuttelun ja terveellisen syömisen välillä. Juttu lipsuu runsaasti myös liikunnan, hyvinvoinnin ja arjen puuhien pariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti