päivä 14.

Perjantai. Entisessä elämässäni tänään olisi viikonlopun ensimmäinen karkkipäivä. Olisin aamupäivästä asti odottanut iltaa ja karkkipussia. Kaupassa olisin ravannut karkkihyllyä päästä päähän ja tuskaillut valinnan vaikeutta miehen odottaessa kärsivällisesti vieressä. Lopulta olisin todennäköisesti napannut jonkun Fazerin Jumbo-pussin, todennäköisesti Remixin tai TuttiFrutin. Uskolliset ystäväni, jotka maistuvat aina hyvältä. Olisin syönyt päivällisen kiireellä ja sen jälkeen olisin napsinut nameja suuhun pikku hiljaa. Oikeastaan pussi olisi auennut jo ennen päivällistä. Parin tunnin päästä pussi olisi jo tyhjä.

Tänään olen ollut kaksi viikkoa karkkilakossa. Lakko alkaa ehkä vihdoinkin tehota. En ole himoinnut karkkia koko päivänä. Siis vaikka on perjantai ja viikonloppu ja karkki kuuluu siihen yhtälöön. Ja ihmeellistä kyllä, alan jopa innostua elämästä ilman karkkia! En ehkä vieläkään ole valmis luopumaan karkista kokonaan ja lopullisesti. Alan kuitenkin ymmärtää, että ilman karkkiakin on elämää ja ehkä jopa parempi olo. Ruoka maistuu paremmalta ja olen innostunut syömään entistä terveellisemmin. Ööh, siis jos ei ota lukuun kaikkia syömiäni herkkuja. Olen reippaampi, rauhallisempi ja ihoni on paremmassa kunnossa. Olen karistanut muutaman raskauskilon. Osaan iloita elämästäni ilman karkkipussia ja osaan käsitellä kiukun ja harmin karkitta. Voisin kliseisesti todeta, että ihmeitä todella tapahtuu. Tämä on suuren luokan ihme. Huomenna kaikki voi silti olla toisin.

Mukavaa perjantai-iltaa kaikille!